Aurinko paistaa taas, ihanaa! Pitkä ja pimeä talvi on taittumassa ja on alkamassa ihana valoisa kevät! Kevät luo uutta elämää, näin myös meillä. Vuoden tauon jälkeen meillä on taas PENTUJA!

Koiranpennut ovat ihania. Ne vain ovat. Niitä voisi istua tuijottamassa tuntikausia vaikka ne eivät muuta teekään kuin syövät ja nukkuvat. Ja vähän haukkuvat ja murisevat unissaan. Vielä. Vaan odotapas kolme viikkoa niin ne saavat jalat alleen ja terävät hampaat. Mutta niiden hengitys ja turkki tuoksuu silloinkin niin ihanalle vauvalle! Vaikka sitä ihastellessa ne todennäköisesti puraisevat sinua nenästä niin, että unohdat katsoa mihin astut ja sukkasi kastuvat. Mutta se on vain pennunpissaa, kuten siskoni tapaa kannustavasti sanoa, kun valitan jatkuvaa luutuamista ja siivoamista hänelle.

Nyt meillä on neljä helppoa berninpentua. Helppoja pentuja siksi, koska Essi on niin valtavan hyvä emä. Ihana Essi, vaikka onkin kova piereskelemään nyt, kun joka päivä pitää syödä niin paljon ruokaa, että pennuille riittää maitoa. Jotkut nartut vain ovat luotuja emoiksi ja toiset eivät. Essi on, ehdottomasti. Viikon, viimeistään kahden viikon päästä meno onkin sitten jo eri, kun pennut saavat jalat alleen ja lähtevät valloittamaan maailmaa huone kerrallaan. Sitä odotellessa.

On meillä tipujakin. Kokonaista viisi pientä piipertäjää kanalassa. Se on sellainen sateenkaariperhe. Sisarukset päättivät lyödä hynttyyt yhteen ja hautoa ja hoitaa tiput yhdessä. Näyttää toimivan. Kanalauman johtajatar Pilkku-rouva seurailee sivusta tyttäriensä lastenhoitoa ja käy välillä näyttämässä mallia. Pilkku itsekin hautoi tipun ja adoptoi lisäksi pari vanhempaa orpolasta. Nyt ne kaikki alkavat jo itsenäistyä ja Pilkun opit kantavat hedelmää. Pilkku vain on itse jotenkin väsynyt. Se tulee liki ja katselee minua, sillä lailla kuten vanhemmat joskus katselevat toisiaan lastensa päiden ylitse. Kaikkitietävästi. Minä silittelen sitä ja pelkään, että se on tulossa vanhaksi. Jaksa Pilkku vielä, sinnittele. Kesä on tulossa ja auringonpaiste.

Ossikin sinnitteli ja nyt se on kunnossa taas. Vähän aikaa sitten se vain laihtui ja laihtui vaikka söi kuin hevonen. Verikokeista ei löytynyt mitään vikaa. Terve 8-vuotias berniherra, joka vain laihtuu. Pyysin eläinlääkäriltä antibioottikuurin ja sen jäkeen ruoka alkoi taas tarttua kylkiin. Enää se ei ole laiha vaan hyväkuntoinen veteraani. Ehkä ensi kesänä käymme muutaman kerran kokeilemassa veteraanikehiäkin näyttelyssä?

Carinakin lihoo lihomistaan. Mutta sillä onkin nöffinpentuja mahassa. Ultra näytti viittä tai kuutta, mutta saattaapi niitä olla siellä enemmänkin polskimassa. Eihän se toisaalta olisi ihmekään, kun se asuu siellä hedelmällisyyden laaksossa eli Erjan luona. Minä yritän nukkua varastoon, sillä jos siellä on lauma pentuja, niin se tietää valvottuja öitä. Vielä minulla on muutama viikko aikaa nukkua.

Tai olisi, jos ei olisi karitsointiaika kohta käsillä. Viimeistään pääsiäisen jälkeen lampolassa alkaa tapahtua, mutta mammat ovat jo nyt kuin valtamerilaivoja. Ja niin hellyydenkipeitä nekin. Mies oli tänään päivällä tehnyt karitsointikarsinoita. Niille on kohta käyttöä. Maidonvastikkeet ja lämpölamput on jo valmiina odottamassa. Kunpa tänä vuonna tulisi myös mustia karitsoita.

Nyt Essi tuli ilmoittamaan, että hän haluaa iltapissalle. Näkemisiin!