Viime viikot ovat kuluneet kuin siivellä. Vauvoja on syntynyt niin sisällä kuin lampolassa ja kanalassakin. Eikä kaikki ole vieläkään ohi, ehei. Ainakin kaksi kanaa istuu hyvin tiiviisti pesässään ja odottelee tipusiaan kuoriutuvaksi viikon-parin päästä.

Vauvarumban aloitti Nitta-rouva, joka päätti synnyttää kuin oppikirjasta tasan 63 vuorokauden päästä ensimmäisestä astutuksesta. Siihen se oppikirjamaisuus sitten loppuikin. Vesien menosta oli kulunut jo 4,5 tuntia, kun puolen yön maissa tartuin luuriin ja soitin päivystävälle. Vieläkö odotellaan? Lääkäri pyysi vastaanotolleen ja ei kun koira, huopia, pyyhkeitä ja ihana siskoni autoon ja menoksi. Tunnin päästä vastaanotolla vuoroamme odotellessa vihdoin jotain rupesi tapahtumaan ja ensimmäinen pentu syntyi klo 01:30 eläinlääkärin vastaanotolla täysin luonnollisesti. Ei kun kotiin synnyttämään loput. Kolme seuraavaa poikaa syntyi rauhalliseen tahtiin seuraavan kuuden tunnin aikana, mutta sitten ei enää mitään, vaikka vatsassa selvästi oli vielä pentuja jäljellä. Muutaman tunnin päästä Nitta alkoi työntää, mutta pentua ei vaan kuulunut. Taas soitto eläinlääkärille: pentu luultavasti jumissa ja suunta kohti vastaanottoa. Juuri ennen lähtöämme syntyi iso kuollut urospentu, mutta päätin kuitenkin käydä tarkistuttamassa jäljellä olevien pentujen tilanteen. Hyvä niin, sillä pentujen sykkeet olivat jo huolestuttavan alhaiset. Teimme nopeasti päätöksen sektiosta ja kaikki sujuikin hyvin. Kaksi viimeistä pentua syntyivät elävänä ja hyvävointisena. Olin niin onnellinen pentujen eloonjäämisestä, etten edes älynnyt tarkistaa sukupuolia, ennen kuin eläinlääkäri sitä kysyi. Poika ja TYTTÖ!! Viimeinen pentu oli kuin olikin tyttö ja tyttäreni sai kauan odottamansa oman pennun.

Loppuosa onkin tähän saakka taas sujunut kuin oppikirjasta (koputtaa puuta). Nitta on valtavan hyvä emä ja toipui leikkauksesta hyvin. Maitoa riittää ja pennut kasvavat hyvin ja tasaisesti. Muutoinkin pentue on hyvin tasainen ja kaikki niin ihanan tummia! Ensimmäiset yritykset pentulaatikosta kiipeämiseksi on jo tehty, joten luulenpa, että ensi viikolla täytyy korottaa laitoja. Ensi viikolla alkaa myös kiinteään ruokaan opettelu sekä tutustuminen keittiöön ja laumamme muihin koiriin. Olen myös nukkunut jo pari yötä omassa sängyssäni ja hetekassa vietetyt yöt pentulaatikon laidalla ovat (onneksi) jo takanapäin.

Pentulaatikon reunalta jännäsin myös parin päivän päästä penikoinnista olleita Kemijärven näyttelyitä. Essin ja Ossin Viuhti-tyttö osallistui ensimmäistä kertaa 9 kuukauden ikäisenä junnuluokkaan ja sai hienosti eh:n. Arvostelu oli varsin lupaava ja esittäminen erinomaista, mutta toki tytön täytyy kasvaa vielä leveyssuunnassa. Onnea Tarja ja Viuhti, siitä se lähtee! Myös Carina osallistui näyttelyyn Erjan kanssa ja sai erinomaisen. Serti oli jäänyt kirjaimellisesti hiuskarvan varaan eli turkkia olisi saanut olla enemmän. No, neiti tekee parhaillaan juoksua ja senhän tietää, että silloin turkki lähtee. Mutta onneksi se tulee joskus takaisinkin.

Seuraavalla viikolla alkoi lampolassa tapahtua. Isomahainen Indy karitsoi kaksi kaunista valkoista tyttöä, joille annoimme nimet Jin ja Jang. Jangilla on pyllyn päällä ruskea läiskä, joten tytöt on helppo erottaa toisistaan. Indy on supermamma, jolle äitiys sopii täydellisesti. Isabella karitsoi oman pässikaritsansa Joonatanin viiden päivän pästä Indyn karitsoinnista. Joonatanin alku oli hieman hankala, mutta vihdoin seuraavana päivänä imeminen omankin äidin tissiltä alkoi sujua. Nyt Joonatan jo painelee ympäri karsinaa Jinin ja Jangin kanssa.

Kanalassa Pilkun hautominen edistyi siten, että pitkänä perjantaina kahdesta munasta alkoi kuulua piipitystä ja muniin oli tullut pieni särö. Yön aikana kuoriutuminen edistyi ja aamulla toisesta munasta kuoriutui ensimmäinen tipu ja muutaman tunnin päästä toinenkin. Ihka oikeita pääsiäistipuja! Pilkku-emo on tarkka poikasistaan ja siksipä uskalsinkin päästää emän tipujensa kanssa toisten kanojen joukkoon jo seuraavana päivänä. Siellä tiput nyt touhuavat Pilkun tarkan silmän alla ja isommat ovat ottaneet pienet osaksi laumaansa. Yöksi nostan Pilkun tipuineen vielä pesään ja annan iltapalaksi herkkuja. Pilkku onkin oppinut jo odottamaan herkkuja ja hyppää heti pesään, kun saavun kanalaan. Minun hommakseni jää vain nostaa tiput perässä. Kana ei kuulkaa ole ollenkaan niin tyhmä eläin kuin luullaan. Kanalassa odotellaan perheenlisäystä vielä kahdelle kanalle. Jättikotsilla on allaan alhon muna ja alhokana puolestaan hautoo orpingtonin munia. Orpington on rotuna uusi tuttavuus ja mielenkiinnolla odotan, minkä näköisiä tipuja munista kuoriutuu.

Näihin melko lapsellisiin tunnelmiin päätän raporttini tällä kertaa.