Entisenä teekkarina vappu pitää kirjoittaa isolla Weellä, vaikka muuten teekkarivaput ovatkin jo vuosia olleet taaksejäänyttä aikaa 

Työväen juhla sujui meillä varsin arkisissa ja lumisissa merkeissä. Pihalla on lunta vielä niin paljon, että pihan haravointiin päästään aikaisintaan ehkä parin-kolmen viikon päästä, kunhan vähän kuivahtaa. Sulavan lumen alta paljastuvien kikkareiden keruu sen sijaan on jokapäiväistä tylsää, mutta pakollista hommaa. Vappuaaton kunniaksi meille kuoriutui kaunis hopeanharmaa orpingtontipu. Valitettavasti pari muuta orpin siitosmunaa taitaa olla jäänyt tyhjäksi, mutta onpahan tämä yksi kaunotar (olen päättänyt, että tulokas on kana, vaikka eihän sitä vielä tiedä) sitten sitäkin rakkaampi. Kovin pirteä ja eläväinen tapaus tuntui olevan. Pilkun pääsiäistiput ovat jo 3-viikkoisia ja saaneet jo suurimmaksi osaksi sulkapeitteen. Ruskeita tyyppillisen alhon näköisiä niistä näyttäisi tulevan, vaikka toinen ei ihan puhdas alho olekaan. Iltaisin Pilkku vielä kokoaa tiput siipiensä alle pesään. Pikku tiput työntävät siiven raosta vain päänsä esille ja tutkailevat sieltä iltakanalan tapahtumia kiinnostuneena. Jättikotsin ainokainen tipu valitettavasti menehtyi muutaman päivän ikäisenä, mutta emo tuntui ottavan asian varsin tyynesti. Yritämme seuraavalla kerralla paremmalla onnella.

 

Tässä vielä lisää kuvia kanoistamme (anteeksi kuvien laatu, kännykkäkuvia). Ensimmäisessä kuvassa Hertta (nukkuu) ja Pehtoori-kukko, toisessa jättikotsit Piki ja Noki, kolmannessa musta silkkikananuorikko ja neljännessä Tiinu-alho hautomassa. Jäteistä on talven aikana kasvanut niin isoja tyttöjä, että yhtenä päivänä yksi orsistakin räksähti irti

Lambirintamallakin nyt vain kasvetaan kovaa vauhtia. Jinin, Jangin ja Joonatanin päivät kuluvat syödessä, leikkiessä ja nukkuessa. Joonatan on tyypillinen leikkisä pässykkä, aina tarjoamassa otsaansa rapsuttajalle, mutta ah, kun rapsuttavat sormet osuvat sopivasti korvan alle, niin silmätkin painuvat mielihyvästä kiinni. Kesäksi laumamme kasvaa hieman, kun Joonatan on vieroitettava jo alkukesästä tyttöjen seurasta ja hänelle on tulossa pari pikku pässykkää (musta ja valkoinen) kaveriksi, jotta ei tarvitse ihan yksin kesää viettää. Kuvissa Joonatanin erottaa tytöistä sinisistä korvamerkeistä.

Sisällä Nitan pennut kasvavat ja kehittyvät valtavaa vauhtia. Enää ei pysytä pentulaatikossa ollenkaan. Tullaan yli laidan tai jos reunakorotukset ovat paikoillaan, ulvotaan ja haukutaan niin kauan, että jollain kaksijalkaisista menee hermo ja käy nostelemassa pennut keittiön puolelle. Keittiön lisäksi on vallattu jo aula ja kuisti. Omia leluja on läjäpäin, mutta silti kengät - etenkin crocsit - kiinnostavat, samoin tuolin ja pöydänjalat. Väliin juostaan ja painitaan porukalla, kunnes taas simahdetaan tunniksi pariksi mikä minnekin. Pennut ovat jo liikkeissään melko ketteriä ja vessaankin ehtii aina livahtaa vähintään yksi pentu kaveriksi oven raosta. Ruoka maistuu jo kolmesti päivässä, mutta edelleen käydään äidinkin maitobaarissa. Jos tällä viikolla on aurinkoisia päiviä, pääsevät pennut loppuviikosta aloittamaan ulkoilun ja opettelemaan sisäsiisteyden alkeita. Neliviikkoiskuvat otimme ensimmäistä kertaa seisaallaan, mutta helppoa se ei ollut, kuten alla olevista kuvista näkyy  Pojista yksi on vielä vailla omaa rakastavaa kotia.