Hupsheijaa, kun onkin aikaa vierähtänyt viime blogimerkinnästä. Ei ikinä ennen ja nyt taas  Pitääkin oikein muistella, mitä viime aikoina on tapahtunut koirarintamalla.

Ne ihanimmat, eli pentukuulumiset, tietysti ensimmäisenä... Pääsiäisen aikoihin suuntasimme Aadan kanssa kohti Pohjanmaata. Tarkoitus oli käydä katsomassa Pekon ja Mochan pentuja Ground Control kennelissä Vähäkyrössä (anteeksi pohojanmaalaaset, jos taivutukset mänöö peräpohojalaasella pielehen) ja Juskaa Seinäjoella. Aamupäivästä ehdittiinkin Iron ja Lenan luo ja perillä oli lauma nelijalkaisia, ja yksi ihastuttava kolmijalkainenkin, meitä vastassa. Terhakkaasti pikkuiset Pekot ja Mochat juoksentelivat isompiensa seassa ja kiipeilivät lumikinoksien yli. Siitä kun siirryttiin sisätiloihin, niin pakkohan se oli sinne pentuaitaukseen istahtaa pentusia pyörittelemään. Aivan mahdottoman suloisia! Yhden olisin niin mielelläni napannut mukaani, jos ei oma koirakiintiö olisi jo täynnä. Yksi valkomusta narttu 'Monday' oli väritykseltään niin täydellinen, etten ole ennen moista nähnyt. Kuuleman mukaan näitä pentusia tullaan tulevaisuudessa näkemään myös näyttelykehässä  Pennuista on muutama kuva Pekon sivuilla linkin Pekon jälkeläiset alla ja lisää otetaan mieluusti vastaan. Kaunis kiitos mukavasta vierailusta Iro ja Lena!

Seuraavaksi käänsimme auton keulan kohti Seinäjokea ja Juskan perhettä. Perille osasimme ihan mukavasti, vaikka navigaattori sinnikkäästi yritti käännättää meitä valtatieltä jollekin peltotielle. Juska oli kasvanut ihan mahdottomasti, mutta aivan kuin pentunakin, edelleen miellytti rakenteeltaan ja luonteeltaan minua valtavasti. Hassu poika harrastaa kuulemma saunomista yhdessä muun perheen kanssa  Juskastakin on uusi kuva Juskan sivuilla. Kiitos myös Sepolle ja Sirkka-Liisalle mukavasta iltapäivästä ja suussasulavasta mustikkapiirakasta. Hyvässä seurassa aika kului aivan liian nopeasti.

C-pentusia on mahtunut viime kuukauteen enemmänkin. Carinan isäntäväki hyppäsi sinivalkoisille siiville kohti etelää ja Carina tuli siksi ajaksi meille hoitoon. Islannin tuhkien takia Carinan hoitokeikka venähti hieman aiottua pidemmäksi, mutta se ei meitä haitannut. Carina oli niin mukava hoitolapsi, että olisihan sitä pitänyt vaikka pidempäänkin. Muutaman päivän ajan yhtäaikaa Carinan kanssa hoidossa oli myös Samu. Kyllä ei ollut riemulla rajaa, kun nämä kaksi sisarusta painelivat kahdestaan menemään  Samalla hoitoreissulla molemmat kakarat saivat kokea vähän puleerausta ja tupeerausta ja etenkin Carinan kanssa kovasti harjoiteltiin myös tulevaa näyttelyä varten. Myös Pikku-Pietari kävi moikkaamassa sisaruksiaan ja siistimässä valtavaa turkkiaan. En voi mitään sille, mutta joka kerta kun näen PP:n (viimeksi tänään), minulle iskee halu kidnapata se takaisin kotiin. Se on vaan niin ihana poika  Varo vaan Anne, jonain päivänä kiusaus voi käydä ylivoimaiseksi!

Carinan harjoittelu ja trimmaus tuottikin tulosta heti seuraavana viikonloppuna, kun Carina voitti koirien päivän kunniaksi järjestetyssä Match Showssa isot pennut ja sijoittui hienosti loppukilpailussa BIS3 sijalle! Ja jos ihan totta puhutaan, niin kyllä se on Erja, jolle kunnia Carinan esiintymisestä kuuluu. Ison työn olet tehnyt tyttösen opettamisessa. Trimmipöydälläkin oli niin kuin vanha tekijä!

SE ENSIMMÄINEN OIKEA näyttely oli vapunpäivänä Posiolla ja sinne oli tarkoitus tulla sekä Carinan että Kyllin ensimmäistä kertaa pentuluokkaan. Valittettavasti Kylli ei sitten päässytkään emäntänsä sairastuttua, mutta Carina hoiti homman hienosti kotiin sijoittumalla vsp-pennuksi! Onnittelut Erjalle ja Tommille Carinan upeasta debyytistä! Samaisesta näyttelystä Pekko sai jo toisen sertin ja Rauhakin hienosti vara-sertin  Kummasti menestys lämmitti, vaikka päivä olikin tosi kylmä ja sateinen. Onnittelut myös kaikille muille Posiolla pärjänneille nöhveille!

Seuraava näyttely onkin Ruotsin maalla eli Piteåssa vajaan kahden viikon päästä. Tarkoitus oli lähteä sinne Essin ja Pekon kanssa, mutta Pekko joutuukin nyt jättämään ensi kesän ulkomaan näyttelyt väliin, koska hänellä ei ollut tarpeeksi rabies-vasta-aineita veressään. Pekon kaksi kahden viikon välein otettua verinäytettä antoivat toinen tulokseksi 0,47 IU ja toinen vain 0,14 IU. Hiukan pistää kyllä miettimään, että mikähän noidenkin kalliiden testien luotettavuus oikein on...

Myös Heta kävi viime kuussa eläinlääkärissä rokotuksilla sekä näyttämässä turkitonta olemustaan ihotauti spesialistille. Tuo pieni suloinen eläin on alkuvuoden aikana menettänyt hurjasti turkkiaan ja nyt epäilynä on pommeilla esiintyvä alopecia x. Onneksi tuo tyttönen ei itse tunnu kaljusta ulkonäöstään kärsivän. Näyttelyihin sillä ei enää ole asiaa, mutta onneksi agilityyn ei tarvitse turkkia.

Dali ja Blondi ovat käyneet virallisissa terveystutkimuksissa hekin ja nyt odotellaan tuloksia Kennelliitosta. Nivelet olivat kuulemma näyttäneet ihan terveiltä, joten aivan rauhallisin mielin täällä kuitenkin ollaan   Tai no viimeisen viikon ajan verenpainetta on nostattanut kotisivuille pesiytynyt malware, jonka poistaminen tuotti tällaiselle epänörtille suunnattomasti tuskaa ja vaivaa. Mutta nyt sivut ovat taas turvalliset, joten käykäähän katsomassa viimeisimmät päivitykset.

Niin, se keltainen toukokuu... Täällä Torniossakin on lumi jo melkein kadonnut ja kevät koittanut. Nurmikko on kuitenkin vielä ihan keltainen...