Näyttää vakiintuneen tavaksi näin sunnuntaisin kirjoitella tänne blogiin viikon kuulumisia. Vaan mitäpäs sitä meidän viikkoon on mahtunut:

Viime viikonvaihteessa kylään tuli ihana tyttö, joka veti Ossilta heti jalat alta ja pani korvat rusetille. Niin se nättiin vaihtui tuo rakkauven kohde Essistä (jolla myös oli juoksut äskettäin) uuteen ja parempaan. Vaan niinhän siinä sitten kävi, niin kuin pikaromansseissa yleensäkin, että sydän särkyi ja jäljelle jäi vain muistot ja iso ikävä. Ikävää sitten kuuluteltiin koko kylälle alkuviikko. No, muutaman viikon päästä tiedämme, joutuuko Ossi elatusvastuuseen ja ruokkoja makseleen.

Torstaina vihdoin tuli LUMI! Ihana oli aamulla herätä, kun ulkona oli niin valkoista ja puhdasta. Pekko ja Rauha näkivät lunta elämänsä ensimmäistä kertaa ja käytös oli sen mukaista. Pekko suhtautui koko hommaan hyvin epäluuloisesti ja haki toisenkin kerran sisältä vauhtia, ennenkuin pääsi pihalle asti. Rauha sen sijaan juosta täräytti pihalle ja vasta sitten seisahtui ihmeissään paikalleen, että HÄH, onks tää sama piha kuin eilen! Voi sitä pentujen hyppyjen, loikkien ja liirtojen määrää, kun lumesta nautittiin täysin rinnoin. Rauhan kuono sopii muuten oikein hyvin myös lumen auraukseen. Ottaa vaan kunnon vauhdin, kuono maahan ja ainakin kolme metriä tulee kerralla puhdasta väylää :) Lasten tekemä lumiukko muuttui myös illalla tosi pelottavaksi kaveriksi. Rauha huomasi tuon epäilyttävän herran ensin ja haukkui sitä turvallisen matkan päästä. Pekko-hönö juoksi ukkoon melkeen pahki, ennen kuin huomasi kuinka epäilyttävä se oli. Sitte kahestaan kerättiin kaikki rohkeus pienistä rinnoista, hiivittiin yhessä ukon luo ja lopulta todettiin, että tommonen lumikasakos se vaan olikin, hehheh. Ja varppina ei kyllä oikeesti pelottanu, eihän kukaan vaan nähny...

Tänään sunnuntaina oli Tornion kennelkerhon mätsäri ja sinne sitten ajateltiin mekin Rauhan ja Pekon kanssa. Pestiin ja puunattiin, ja, huoh, pestiin taas. Että sitä kuulkaa voi ihminen olla Blondi ihan isolla B:llä! Miks pitää laittaa valkonen vielä kostea koira boksiin, jossa on ruostetta!!! Jokainen edes vähäisellä järjenmurulla varustettu tajuaa, että sillä lailla saa valkomustasta kätevästi oranssimustan koiran. Mutta mie en tajunnu sitä, ennen kuin melkeen liian myöhään. Kolmella eri pesuaineella yritin, ja oranssi vaaleni sentään keltaseksi. Siinä kiireessä jäi kuulkaa aamupuurot syömättä. Eikun koirat autoon ja mätsäripaikalle kunnes koirahallin ovella valkeni että kyllä, blondius voi iskeä kaksi kertaa samaan päähän! Rekkarit nimittäin jäi. Erkki ja lapset lähti ilmottaan koirat ja minä takasin kotia papereita hakemaan. Onneksi vielä kerittiin ajoissa takaisin, kun oltiin viimeiset koirat isoissa pennuissa. Rauha ja Pekko olivat peräkkäin ja tietysti myös yhtäaikaa kehässä kilpailemassa toisiaan vastaan. Onneksi Erja oli paikalla myös ja ystävällisesti esitti Rauhan. Kiitos Erja! Rauha sai sinisen nauhan ja oli lopulta sinisten isojen pentujen toinen. Pekko sai punaisen ja oli punaisten isojen pentujen kolmas. Pikkusen saattoi sijoitukseen vaikuttaa se, että tuomarina oli Uusitalon Petri, joka taitaa itsekin olla aika pahasti hurahtanut nöffeihin :) Ihanasti käyttäytyivät molemmat vaikka eivät ole hallissa aikaisemmin olleetkaan. Rauhaa vähän jänskätti kehässä vieraan esittäjän kanssa ja Pekko ei tykännyt portaista, mutta muuten kaikki meni tosi kivasti. Kyllä näiden kakaroiden kanssa uskaltaa Kajaaniin tammikuussa lähteä. Onnittelut myös Ronja-neidille, joka nappasi mätsäristä hienosti sinisten pikkupentujen kakkos-ruusukkeen! Onnea Ronjalle myös ensi viikonlopun näytelmiin Jyväskylään!

Sillä aikaa, kun me olimme mätsärissä, isommat koirat nautiskelivat kotona tuoreista hirvenkoparoista. Naapurin hirvenmetsästysporukka oli lauantaina kellistänyt viimeisen vasan ja se tiesi meidän koirille taas herkuttelua hirvenluiden kanssa. Nam! Mätsärin jälkeen mekin päästiin herkuttelemaan hirvenlihalla, kun käytiin peijaisissa syömässä hirvikäristykset. Että oli hyvää. Harmittaa, kun metsästysporukka oli kaatanut yhden hirven ihan meidän metsäpalstan viereen. Ne kun tuovat aina kaatopaikan :) maanomistajalle palan hirvenpaistia lahjaksi. Nyt meni paistit naapurille, mutta pääasia, että hirvet vähenee. Syövät hiivatit kaikki männyntaimet.

Huomenna meillä onkin sitten totinen paikka, kun Rauhan kanssa aloitamme tokon. Mutta siitä sitten enemmän ensi viikolla.