On se uskomatonta, kuinka pienestä reiästä tollanen 'pikkunen' nöhviuroo itsensä saa mahdutettua, kun oikein laihistaa Hymy Se on tullut todistettua tässä viime aikoina monen monta kertaa. Pekko on löytänyt itsestään sellaisen Houdinin, että pikkusen vielä harjottelemalla menee neulansilmästäkin läpi, niinkuin se kuuluisa kamelivaimikäseoli. Ainakaan meidän tarhat ei sitä pidättele, vaan se kulkee sujuvasti sisään ja ulos tarhoista ja niiden välillä. Minä, joka luulin, että meidän tarhat on koiranpitäviä, yritän ehtiä paikkoa reikiä ja täytellä kivenmurikoilla erinäisiä kuoppia, joita Pekon maansiirtotöiden myötä tarhoihin syntyy. Toisinaan ihmetellään Rauhan kanssa vierekkäin aidan ali kaivetun kuopan reunalla, jotta kuin se on tuostakin kaninkolosta muka mahtunut maailmalle. Illalla, kun päivän kaivuutyöt on tehty, onkin sitten hyvä tulla sisälle iltapalalle ja nukkumaan. Tuliaisina tämä erittäin kurainen, mutta onnellinen työn sankari tuo turkissaan sellaisen kilon verran hiekkaa ja multaa ja heinänkorsia... No jaa, ei kai se auta kuin syyttää itseään ja tehdä parempi tarha.

Tänään Pekko keksi, miten pääsee omasta tarhastaan naapuriin kylään, ja kutsui Rauhankin visiitille äiskän ja Ossin luo. Tässäpä muutama kuva nelikosta, jolla oli selvästi kivaa keskenään.

1242326504_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

1242326567_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Illemmalla käytiin vielä Amandan kanssa ihan kahdestaan metsälenkki, kun oli niin ihana ilma. Tässä muutamia kuvia lenkiltä.

1242326813_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

1242326841_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

1242326861_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

1242326880_img-d41d8cd98f00b204e9800998e