Sunnuntaiaamuna aamuviideltä kääntyi auton nokka pihasta kohti Kajjjaania. Sillon oli pitkä päivä vasta alussa, vaikka jo menomatkalla kartturia väsytti siihen malliin, että kuskin oli hoidettava suunnistaminen ihan ite. Eilinen päivä meni nimittäin kolmea koiraa laitellessa ja yöunet jäi melko vähiin. Kehän reunalle kerittiin just ajoissa. Tarkemmalle jos ois vielä jättäny, niin eipähän olisi kerittykään. Ei kun takki niskasta ja kehään

Pekon kanssa aloiteltiin, tuloksena junnuluokasta eh1. Hmm, ei paha just 9 kuukautta täyttäneeltä. Oikeastaan jo vähän hymyilyttikin, luulin nimittäin, että Haapaniemi nauraa meidät kehästä. Pekkoa vähän hermostutti kuulutukset, muuten debyytti meni ihan mukavasti.

Seuraavaksi olikin Rauhan vuoro debytoida. Se meni silleen ihan Rauhamaiseen tyyliin. Että jees MÄ tulin ja mullon kivaa! Tuomari komensi meidät nurkkaan jäähylle, että toiset junnut sentään sai juosta rauhassa kehää ympäri. Totes vaan Rauhalle, että jaa sulle pitäis olla viis kierrosta, meehän tonne odottelemaan  Yksilöarvostelu meni jo vähän paremmin ja lopulta tuomari toi meille vaaleanpunaisen nauhan ja hymyili, kun handleri katto vaan silmät ymmyrkäisenä ja mitään ymmärtämättä. Että 9-kuiselle kakaralle sitten eri? Ja sitte vielä rop-junnu voitto! Ou jees, olin lievästi sanottuna onnellinen.

Paras narttu -kehässä Rauha teki sen taas. Nimittäin loksautti handlerilta suun auki. Tuloksena pn2 ja vara-sert! Enemmän kuin ikuna villeimmissä päiväunissa olis voinu edes unelmoida. Voi sinua suloinen Rauha ja Pekko kans! Ja kaiken tämän onnen keskeltä onnittelut myös kaikille muille tuloksiinsa tyytyväisille!

Sitten tuli puoliaika elikäs koiranvaihto. Mutta sitä ennen treffattiin pihalla vielä Viivi ja Viivin perhe. Viivistä oli kasvanut oikein reipas ja rohkea ja iloinen nöffinalku. Rauha ja Pekko tykkäsivät neidistä kovasti ja kasvattaja kans. Ihan selvästi Viivi on koko perheen silmäterä ja rakastettu perheenjäsen. Kiitos siitä teille ja kiitos, kun jaksoitte ajaa näyttelypaikalle Viiviä näyttämään. Tässä vielä kuva kolmikosta, valkomusta on Viivi ja ne keltamustat on - jaa, keitä lie pellossa kasvaneita...

Punanahkojen odotellessa kaikessa rauhassa (?) autossa, oli Essin ja bernikehän vuoro. Urokset oli jo menossa, kun tultiin kehän reunalle, mutta silti Essille jäi hyvin aikaa mielipuuhilleen eli boksissaan pötköttelylle ja ventovieraiden taskujen tutkiskelulle. Viiden minuutin kyykkypissatkin ehdittiin käydä liruttamassa vielä ennen omaa vuoroa pihalle. Essi on sitä mieltä, että kotona on parhaat pissapaikat ja vieraissa ei pissata ennenkuin rakko on räjähtämäisillään. Ja sitten pissataankin kauan...

Kehässä Essillä oli vähän tylsää ja ei oikein olis viittiny ravatakkaan, kun voishan sitä näitä jalkoja raahata tasatahtiinkin, mutta niin vaan ensin tuli voitto ja eri nuorten luokasta, sitten nartuista ja lopulta vielä ROP! Voi pyhä jysäys! Neidin eka serti ja cacib tuli aika komialla tavalla, ei voi muuta sanoa. Ja neiti itse ei vois koko asiasta vähempää välittää, voisko jo mennä hei pötköttelemään tai syömään. Saapa nähdä pudotaanko tän pilven reunalta korkealta ja kovaa parin viikon päästä Turussa

Vsp Fin mva JV -07 V-08 Funatic Taittinger & rop Xtra Xcotic av Hiselfoss, tuomari Paula Heikkinen-Lehkonen, kuva: Leena Jaatinen

Ryhmässä ei enää sijoituksia tullut sen kummemmin Rauhalle kuin Essillekään. Muska-berni sinnitteli junnukisassa vielä kierroksen verran meitä pidempään, mutta valitettavasti Muskankin piti antautua parempiensa edessä. Onnea kuitenkin Helenalle Muskan rop-juniorivoitosta ja pn2-sijoituksesta! Onnea myös kaikille muille päiväänsä tyytyväisille bernikehän laidalle. Tiiättäkö muuten, mitä viestitti Essin toinen omistaja palmun alta, kun laitoin hälle viestiä Essin voitosta. Hyvä, hyvä ja hyeenoille samaa kans. Toinen voittaa elämänsä ensimmäisen kerran ja hyvä, hyvä. Me vetäydytäänkin tästä Essin ja hyeenojen kanssa laatimaan kostosuunnitelmaa , vaan sitä ennen kiitokset teille kaikille muille KUNNOLLA onnitelleille!  (Älkää nyt sitten rakkaat lukijat oikeesti säikähtäkö, tää on ihan tätä meidän sisarustenvälistä huumoria...)

Kotimatkalla autossa oli aika hiljasta, nuoriso oli kaikkensa antanut. Rauha, joka oli bernikehän aikana autossa odotellessaan syöpässy kaikkien kolmen koiran eväät, nukkui erityisen leveästi. Onneksi hampaat ei olleet pystyneet terästermariin ja tuppervaren eväsrasiaan, niin säästyi sentään meille Erkinkin kanssa jotain evästä kotimatkalle.