Yökkötauti on taakse jäänyttä elämää ja virtaa piisaa taas Ahonpääntiellä. Viime yönä pennut oli pistäneet Camelbootsit jalkaan ja lähteneet omille poluille. Mulla oli jäänyt koirahuoneen ulko-ovi laittamatta kunnolla kiinni ja kun vielä oven eteen viritetyn pentuaitauksenkin portti oli sepposen selällään (tuplamunaus!), niin Rauha ja Pekko oli ottaneet yöllä ritolat ja lähteneet tervehtimään isompia koiria tarhalle. Onneksi asutaan näin maalla, niin mitään sen kummempaa ei tapahtunut, mitä nyt kämppä oli täynnä sääskiä ja pennut märkiä ja kuraisia, mutta ah niin onnellisia ja väsyneitä seikkailijoita, kun huutelin ne aamulla pihalta takaisin sisälle. No eihän siinä sitten muuta kuin pesulle ja aamupalalle ja sitten pariksi tunniksi kuivattelemaan ja nukkumaan.

Sen pitempään ei nimittäin ehditty kuivatella, kun piti jo lähteä Outi-eläinlääkärille rokotuksia hakemaan. Ossi lähti myös mukaan tehosterokotuksille (ja aiheutti vastaanotolla yhdelle mummolle ja sen kissalle melkein sydärin, kun oli niiiin iso ja musta). Rauha ja Pekko käyttäytyivät esimerkillisesti, Pekko pissi Outin lattialle ja Rauha dyykkasi roskiksen. Kun vielä lopuksi Ossi jätti viestinsä lattialle kuraisilla tassuilla (miksi sen pitääkin aina ennen lähtöä juosta jostain kurakosta!), lähtemätön vaikutus oli taas tehty :) Samalla reissulla merkattiin vielä Essin passiin vasta-ainetestin hyväksytty tulos, niin että nyt pitäis olla Ossin ja Essin osalta kaikki valmista maailmanvoittajanäyttelyä varten.

Sen verran paljon oli sitä häslinkiä, että vähän Outin kanssa mokailtiinkin noiden pentujen rokotusten kanssa, mutta ei siitä sen enempää, ihan kaikkea ei näin julkisesti kehtaa kertoa :) Outille taas tuskailin, kun pentujen rekkareista ei vieläkään kuulu mitään, vaikka paperit ovat olleet Kennelliitossa jo 7 viikkoa! En kuulemma ole ainoa tuohtunut kasvattaja. Essin tuontirekisteröintipaperit tuli sentään viime viikolla (uskomatonta, miten yhden tarran liimaaminen voi kestää 7 kuukautta!), ja tietysti niissäkin oli virhe!§#!