Ensi viikolla pentuset täyttävät jo 7 viikkoa ja ensimmäiset lähtevät valloittamaan uusien omien ihmistensä sydämiä. Ajatuskin luovutuksesta on aina yhtä vaikeaa vaikka tiedänkin uusien perheiden olevan aivan ihania. Osa pennuista lähtee niin kauas, etten tiedä koska näen niitä seuraavan kerran, mutta onneksi osa jää tähän kohtuuetäisyydelle kasvattajatädin silmien alle

Mutta vielä on aikaa nauttia pennuista, joten ei anneta haikeuden vallata alaa. Nythän pennut juuri ovatkin parhaimmillaan ja niiden touhuja on aivan valloittavaa seurata. Yksilölliset luonteenpiirteet ovat alkaneet pikkuhiljaa erottua ja pentueestä löytyy niin riiviöitä, mamman mussukoita, hellyyden kipeitä kuin vilperttejäkin. Kaikkia näitä ominaisuuksia on paketoitu jokaiseen karvapalloon, toisiin toista enemmän ja toista vähemmän. Mutta yhtäkään en vaihtaisi

Pennut ovat nyt saaneet kolmannen matokuurinsa ja siitähän vatsat eivät oikein tykänneet. Nyt näyttäisi kuitenkin jo paremmalta ja ainakin mahdolliset madot on nyt häädetty autuaammille maille  Nimet ovat myös valmiit. Halusin pennuille italiankieliset nimet isänsä kunniaksi ja niitä sitten yhdessä Orianan kanssa sorvattiin. Loppujen lopuksi päädyimme vapaasti suomennettuina seuraaviin:

Compagno Costante = luotettava kumppani

Celibe Contento = iloinen poikamies

Cara Mia = rakkaani

Ciao Ciao Carina = hei hei suloinen tyttö

Carezze E Coccole = hellyyttä ja haleja

Come Una Caramelle = kuin karamelli

Capolavoro = mestariteos

Cuore Mio = sydämeni

Ensi viikonloppuna on luvassa kylvetystä ja pedikyyriä ja maanantaina vielä eläinlääkärin tarkastus, jonka jälkeen ensimmäiset pennut ovatkin valmiita lähtemään maailmalle. Iso kiitos Erjalle kaikesta avusta. Viimeisimmät kuvatkin onnistuivat loppujen lopuksi yllättävän hyvin, vaikka pennut pistivätkin pontevasti hanttiin