Uusi vuosi ja uudet kujeet vai oliko se sittenkin niin, että vanha konsti on parempi kuin pussillinen uusia..? Se ja sama, joka tapauksessa taas on yksi mielenkiintoinen vuosi paketoituna ja uusi vielä mielenkiintoisempi ovet avoinna edessä. Tästä kiitos kuuluu teille ihanille kasvattien omistajille perheinenne. On niin uskomattoman hienoa, kun kesken kauppareissun joku soittaa terveisiä ja kiittää ihanasta koirasta tai joku toinen kiittää neuvoista. Tai joku soittaa kuulumisia muuten vaan tai lähettää 'hauskoja' kuvia noloista tilanteista, joihin koira on joutunut. Toki aina ei mene putkeen, enkä aina edes kykene auttamaankaan, mutta hei; ilot ja surut on tehty jaettavaksi!

Vuoden vaihde on meillä mennyt melko rauhallisissa tunnelmissa, kuten itse asiassa koko syksykin. Mikä lie lorvikatarri iskenyt meihin, kun en edes Kajaanin näyttelyyn jaksanut ketään ilmoittaa. Mutta eiköhän tästä taas piristytä, kunhan päivä pitenee ja aurinkokin alkaa paistaa kunnolla. Ainakin on paljon kivoja asioita tulossa ja suunnitelmissa  Kuka tietää, ehkäpä niitä pentujakin...

Loppuvuosi kului meillä hieman mollivoittoisesti. Kuukausi Amandan kuoleman jälkeen Blondin oikean polven eturistisiteen todettiin revenneen osittain ja Blondi leikattiin TTA-menetelmällä. Juuri lokakuun alussa osallistuin nf-yhdistyksen järjestämään terveyspäivään, jossa polviasiat olivat yhtenä pääaiheena. Tuolloin muistan vielä ajatelleeni, että onneksi ainakin B-pentue on turvassa, koska ovat kaikki niin hyvin kulmautuneita takaa, mutta mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma. Blondin leikkaus meni kuitenkin hyvin ja kuntoutuminenkin on sujunut tähän saakka hienosti. Blondi käyttää leikattua jalkaansa jo lähes normaalisti ja jos kaikki menee hyvin, vepeura jatkuu ensi kesänä entistä ehomman polven kanssa. Jälkitarkastus on muutaman viikon päästä, sitten nähdään kuinka polvi on luutunut. Vilkkaan koiran päähän vain ei tahdo mahtua, miksi muka ei nyt jo saisi viilettää pitkin maita ja mantuja?! Johanna on kuitenkin hienosti ottanut Blondin kuntouttamisen sydämen asiakseen ja villiä vapautta on luvassa aikaisintaan kevättalvella. Sori vaan Lonttinen, mutta se on nyt lääkärin määräys  

Hieman piristystä (tai no, melkeinpä huvittuneisuuttakin) tilanteeseen toi Blondin vepevaliotitteli, jonka Kennelliitto vihdoinkin lopullisesti (?) myönsi joulukuussa. Vaadittavat kolme voittajaluokan ykköstulosta olivat kasassa jo kesäkuussa, mutta näköjään asiat voivat joskus olla vaikeita. No nyt titteli on myönnetty ja vahvistettukin jo kahdesti, joten eiköhän se ala olla jo melko varmaa  Valtavan hieno suoritus Johannalta ja Blondilta joka tapauksessa!

Koirahierojaopintoni alkavat olla jo loppusuoralla. Enää yksi lähiopetusviikonloppu ennen loppukoetta. Vielä kuitenkin on sijaa harjoittelukoirille, tämä vaikka vinkkinä Kajaaniin lähtijöille  ja muillekin. On ollut todella upeaa huomata, kuinka paljon koiraa pystyy auttamaan ja kuinka hienosti koirat itsekin tuntuvat sen vaistoavan. Itselleni on kuin lottovoitto, kun koira, joka ei ole venytellyt vuosiin alkaa venytellä ja kun koira, jonka selkä on niin jumissa, ettei se kykene kuin peitsaamaan, alkaa ravata! Tai kuinka ihana on hemmotella jo hieman raihnaista hauvavanhusta lempeällä hieronnalla. Koulutus on avannut itselleni aivan uudenlaisen näkökulman koiran kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin ja siihen, kuinka liikunta on kaiken a ja o. Lisäksi yrtit ja kasvilääkintä ovat aihealue, johon ehdottomasti aion syventyä enemmän! Itse asiassa ensimmäiset näyte-erät ovat lähdössä MTT:n tutkimuslaboratorioon ihan lähiaikoina, mutta se onkin sitten jo ihan eri juttu

Viime kerralla hierontaopintojen lähiviikonloppuna minulla oli mukanani Minttu, joka oli  meillä hoidossa omistajansa ulkomaanmatkan ajan. (Mikähän siinäkin muuten on, että aina kun meille tulee koira hoitoon ulkomaanmatkan ajaksi, niin tulee joku tulivuorenpurkaus tai lakko ta joku, että omistajan matka venyy... ) Mutta Minttu oli aivan superihana hoidokki! Tämä yksivuotias neiti otti ihan lunkisti sekä meillä että koululla ja itse hieronnan aikana neiti kuorsasi autuaasti, mikä huvitti suunnattomasti muita opiskelijoita. No sellaisiahan nämä nallukat ovat. Moni omistaja arastelee tuoda vilkasta koiraansa hierottavaksi, mutta uskokaa vain, kyllä nekin osaavat rauhoittua ja ainahan hoidossa mennään koira ehdoilla. 

Mitäs minulla vielä oli mielen päällä... Ai niin, Pekon tyttö Monday (Ground Control Ebony and Ivory) aloitti hienosti näyttelyuransa Messarissa joulukuussa. Tyttö oli vasta 9 kuukautta, mutta oli hienosti ensimmäisenä päivänä jun eh3 ja toisena jun eri2! Vielä kerran paljon onnea kasvattaja-omistaja Irolle, saapa nähdä millaiseksi tyttö tuosta kehittyy  Erja ja Carina koettavat onneaan seuraavana Kajaanissa. Carina on kyllä kovasti vankistunut kesästä, joten toivotaan että tuomarikin tykkää 

Onnellista ja jännittävää uutta vuotta kaikille lukijoille!