näköjään, kun ei ole ehtinyt täälläkään pitkään aikaan mitään kertoilla. No mutta nyt tulee sitten oikea ryöpsäys kuulumisia

Mistäs oikein aloittaisin. No otetaan ekaksi vaikka näyttelykuulumiset. Erjan kanssa suunnattin Chryslerin keula kohti Vaasaa viime kuussa ja käytiin hakemassa kaksi eriä ja yksi huomautus (poliisilta). Tuomarin mielestä Pekko oli liian lyhyt rungoltaan ja bernimäinen , mutta antoi kuitenkin SA:n. PU-luokassa jäätiin viidennelle sijalle. Carina ei saanut SA:ta ja paljon oli Carinassakin vikaa, vaikka itse arvostelu ja esiintyminen olikin todella hyvä. Noh, tulipahan kokemusta, jos ei muuta. Eikä matkaseurassakaan ollut moittimista. Eikä Radissonin aamupalassa  Myös Pekon Ground Control -pennuista kaksi esiintyivät junnuluokassa. Molemmat saivat erin ja vaikuttivat varsin mukavilta nöhvijunioreilta. Erityisesti tykkäsin Onnin liikkeistä ja Mondayn päästä. Mukava oli tutustua myös molempien koirien omiin ihmisiin ja nähdä niiden kasvattajaakin pitkästä aikaa. Kuviakin otettiin ja latailen niitä tuonne kotisivuille, kunhan saan ne.

Sitten terveysjuttuja. Erja käytti koiriaan silmätarkissa maaliskuussa. Carinalta löytyi yllättäen pari hentoa sisäänpäin kasvavaa ripseä luomista ja diagnoosiksi tuli distichiasis. Onneksi ovat sen verran hentoisia ripsiä, että eivät ärsytä silmiä mitenkään. Pekon tyttärellä Jadella todettiin multifokaali RD. RD ei tutkineen eläinlääkärin mukaan haittaa jalostuskäyttöä, kunhan kumppanilla ei ole vastaavaa todettu. Lisäksi vaiva voi vielä kadota, kunhan ikää tulee lisää. Tutkimushetkellä Jadella oli ikää vasta noin puoli vuotta.

Kyllillä on Oulussa ollut mieluista herraseuraa talven aikana ja niinhän siinä kävi, että eräänä viikonloppuna leikin tiimellyksessä jalka lipesi liukkaalla pihalla ja tuloksena takajalan ontuminen. Itku pitkästä ilosta. Kylli tutkittiin ja toinen polvi oli hieman löystynyt sekä vettä nivelessä. Nivelsiteiden revähdys mitä luultavammin. Lääkkeeksi tulehduskipulääkkeitä ja pakkolepoa. Samalla nukutuksella kuvattiin myös viralliset lonkka- ja kyynärnivelkuvat, jotka Kennelliitossa arvioitiin täysin priimaksi (A/A ja 0/0) .  Eiköhän noilla jaloilla pötkitä vielä pitkälle.

C-pennuista Minttu joutui emäntänsä ikäväksi vaihtamaan kotia alkuvuodesta allergian vuoksi. Onni onnettomuudessa, uusi koti löytyi tutun ihmisen luota, tosin täältä katsoen kaukaa eli Kouvolasta saakka. Juuri kun kerkesin harmitella, etten varmaan Minttua tule enää näkemään, niin mitä vielä; Mintun oma ihminen oli matkalla Rovaniemelle ja Minttu piipahti samalla reissulla näytillä ja trimmissä. Sama ihanaluonteinen neiti oli kuin ennenkin. Hyvin on myös sopeutunut uuteen kotiin ja mikäpäs sopeutuessa, kun kaverina on pari pikkukoiraa ja kissoja  

Nyt myös Samu-veli etsii uutta aktiivista kotia. Samun emäntä kokee, että hänellä ei riitä Samulle riittävästi aikaa ja hän toivoisi, että Samulle löytyisi rakastava koti, jossa Samu saisi viettää aktiivista nuoren pojan elämää. Näyttelyihin tai jalostukseen Samusta ei ole, koska toinen kives jäi laskeutumatta, mutta moneen harrastukseen ja ulkoiluun Samusta joku saa vielä erittäin mukavan kaverin. Nyt on siis se oikea ihminen hakusassa. Uudella kodilla saisi mielellään olla ennestäänkin kokemusta isommista koirista, koska Samu elää juuri villeimpiä nuoruusvuosiaan ja elämäniloa riittää joskus vähän liikaakin. Perusluonteeltaan Samu on kuitenkin kiltti, ei mikään pitovaikeuskoira eikä myöskään kiertopalkinto. Jos Samu voisi olla sinun koirasi ja olet liikkeellä tosimielellä, soita joko minulle tai Sannalle. Puhelinnumerot löytyvät kotisivujen Uutisista.

Harrastuskoirana Blondi alias Lonttinen on taas kiillottanut kennelimme kilpeä emäntänsä Johannan kanssa. Jalan parannuttua Blondi on jatkanut vanhaa harrastustaan koiratanssia ja osallistui huhtikuussa heti ensimmäisenä kilpailunaan vaatimattomasti koiratanssin avoimiin SM-kilpailuihin . Tuloksena kunnioitettava 9. sija! Suoritus kuulemma kärsi hieman harjoittelun puutteesta, mutta ainakin allekirjoittaneen mielestä tanssi oli kaunista katseltavaa. Onnittelut tälle parille vakuuttavasta yhteistyöstä

Lopuksi vielä Essin pentukuulumisia. Ensimmäinen pennutushan Essillä meni pipariksi, mutta toisella yrityksellä onnistuikin sitten paremmin. Jotain häiriötä Essin hormonitoiminnassa ensimmäisellä kerralla oli, koska uudet juoksut tulivat jo kolme kuukautta edellisten jälkeen. Yleensä pidetään epätodennäköisenä, että narttu jäisi kantavaksi noin lyhyestä kierrosta vaan kierron pituus pitäisi olla vähintään neljä kuukautta, mutta tulipahan tuokin väite nyt todistettua vääräksi. Mutta liekö siitä johtuvaa, että pentuja näkyi ultrassa vain kaksi. Tiedossa siis riskisynnytys... Tiistaina aamupäivällä lämmöt kävivät alhaalla ja iltapäivällä avautumisvaihe alkoi pikkuhiljaa. Keskiviikon vastainen yö meni läähätellessä ja supistuksia tuli aamuyöstä jo melko tiuhaan. Varsinaiset työntöpoltot alkoivat keskiviikkona aamulla puoli kahdeksan maissa ja vajaan kahden tunnin päästä siitä menivät vedet. Essi työnsi ja työnsi, mutta pentua ei kuulunut ja Essi alkoi väsyä. Puolen päivän maissa soitto eläinlääkärille ja samantien matkaan. Jostain syystä kohdunkaula ei ollut pehmentynyt kunnolla ja sinne oli jäänyt kova rengas, jonka läpi pentu ei yksinkertaisesti mahtunut. Essi joutui samantien leikkuupöydälle. Sektiossa paljastui, että molemmat pennut olivat samassa kohdunsarvessa, mikä entisestään lisää synnytysriskiä. Ja kun lopulta näimme, minkä kokoiset pennut Essin olisi pitänyt maailmaan puskea, niin totesimme, että leikkaus oli todellakin ainoa vaihtoehto. Molemmat pennut olivat isoja, pienempi 590 g ja isompi huimat 720 g. Normaalisti berninpennut ovat noin 500 g syntyessään. Mutta kauniita ja hyvin elinvoimaisia prinsessoja sieltä tuli  Sektio meni hyvin ja Essi hoitaa pentujaan rakkaudella. Maitoa Essillä riittää hurjasti ja jo ensimmäisen päivän aikana pienemmän pennun paino nousi 100 g ja isommankin 60 g. Millaisia tonnikeijukaisia niistä tuleekaan, kun saavat kahdestaan herkutella maitobaarissa! Edellisistä pennuista onkin jo yli puolitoista vuotta, joten ihana saada taas pieniä pentusia hellittäväksi. Voin jo arvata, että pilalle passattuja lellilapsia näistä tuleekin  Pentujen kuulumisia päivittelen tuonne Pentuja-sivuille viikoittain.

Nitta on myös astutettu ja menossa ultraan ensi viikolla eli viikolla 19. Pitäkäähän peukut ja varpaat pystyssä!

Lopuksi voin iloisena paljastaa, että koirahierojakoulutuksen loppukoe meni läpi, jee!! Kunhan saan loputkin rästitehtävät tehtyä, niin olen valmis. Sitten juon kyllä kakkukahvit ja tarjoan ystävillekin!