Taas kerran saan aloittaa bloggaamisen taivastelemalla, kuinka pitkä aika edellisistä merkinnöistä on vierähtänyt. Voisin antaa uuden vuoden lupauksen, jossa lupaisin kirjoitella useammin, mutta koska en kuitenkaan pystyisi sitä pitämään, niin antaapa olla.

Rauhan ihanat pojat lähtivät kaikki maailmalle marraskuun puolessa välissä. Kaikille pennuille löytyi aivan mahtavat kodit ja mieli on hyvä ja luottavainen. Pentue oli muutenkin todella helppohoitoinen. Rauha oli valtavan hyvä emä ja koska pentuja oli vain kolme, niihin ehti tutustua (ja kiintyäkin) paljon enemmän kuin isossa pentueessa. Valtavan kilttejäkin pojat olivat, vaikka Niilo olikin melkoinen vilpertti  

Rauhallinen ja kiltti Morris lähti kauimmas eli Turkkuseen. Turun seudulle voisikin kohta perustaa kennelini alajaoston, onhan sielläpäin jo ennestään Blondi, Jyty, Pontus ja Helmikin vielä Ukissa sekä Pekon pentuja useampia. Morris on todella rakastettu ja odotettu perheenjäsen, joka kuulemma on melkein paikallinen julkkis. Tutemattomat pysähtyvät kuvaamaan nallekarhua ja paikallisessa eläinkaupassa Morrista palvelee parvi myyjiä. Morriksella on kissanpäivät. Mutta kuulemma Morriksella on myös terävät hampaat, auts!

Touhukas ja utelias Niilo lähti Pohjanmaalle Vimpeliin maalaistaloon. Niilo, jota vielä kotona ollessaan kutsuimmekin Vertti von Vilpertiksi, saa siellä viettää aktiivista elämää perheen lasten ja muiden eläinten kanssa. Niilolla huomattiin kolmen-neljän viikon iässä toisessa takajalassa lievä toiminnan häiriö (ell mukaan hermo- tai pehmytkudosvaurio), joka kuitenkin parani täysin luovutusikään mennessä. Paranemista varmasti edisti se, että kotona Niilo oli aina ensimmäisenä joka paikassa ja jalka sai siinä sivussa paljon harjoitusta. Luulenpa, että Niilolle valikoitui nappiperhe, jossa riittää aktiviteettia vilkkaalle ja toiminnanhaluiselle pennulle. Kuulumiset ovat ainakin olleet mukavia.

Miellyttämisenhaluinen ja aina tavaroita kanniskeleva Arttu jäi onnekseni tänne Tornioon ja asustelee tuossa 10 kilometrin päässä. Artulla on uudessa kodissaankin paljon kannettavaa, koska perheessä on lapsia ja lasten lelut, kengät ja sukat ovatkin pop! Koiramaista seuraakin Artulla on, tosin Ukko-vanhuksesta ei enää taida painikaveriksi olla. Arttu on vieraillut meillä jo moneen kertaan lähtönsä jälkeen ja hänestä on kyllä kehittymässä varsin tervepäinen ja hyvännäköinen kaveri. Uuden vuoden raketeistakaan Arttu ei ollut ollut moksiskaan. Enemmän olivat kiinnostaneet emännän taskussa olleet namit. Noh, äitinsäkin veteli ulkona hangella hirsiä rakettien paukkuessa, joten taitaapa olla äitinsä poika.

Joulun alla kävimme Erjan ja Tommin kanssa Helsingissä viikonloppureissun koiranäyttelyssä. Menestys ei ollut päätä huimaava, mutta seura oli erinomaista ja joululahjaostoksillakin tuli käytyä niin, että kaikkien ostosten mahduttaminen kotimatkalla autoon vaati jo hieman suunnittelua. Tuomarit tykkäsivät kyllä sekä Pekosta että Carinasta, mutta molempien päitä pidettiin pieninä. Seuraava näyttelykoitos onkin jo parin viikon päästä Kajaanissa, jonne olen ilmoittanut Pekon, Essin ja pikku Viuhtinkin pentuluokkaan.

Joulun alla sain myös yllättäviä uutisia Oulaisista (kennel Black Happies). Pekon morsian Ronja oli kuin olikin tuhdisti kantavana, vaikka ultra oli aiemmin näyttänyt tyhjää. Väliviikolla syntyi kuusi mustaa pentua, mutta valitettavasti ainokaisesta narttupennusta ei kuitenkaan ollut eläjäksi. Ronja-mamma on pojilleen hyvä emä ja maitoa riittää. Lisätietoa pojista voi kysellä Ronjan emännältä Katilta.

Meillä täällä kotonakin on tullut eläinperheeseen lisäystä, kun marraskuun lopulla meille muutti kolme lammasta. Kauniit ensikkouuhet, kaksi valkoista ja yksi musta, tulivat Tervolasta ja asettuivat heti kodiksi. Jos taivaankappaleet olivat marraskuussa suotuisassa asennossa ja neidot ovat tiineinä, on meille luvassa lisäystä lammaslaumaan maalis-huhtikuun vaihteessa. Lampaat ovat pitkäaikainen haaveeni ja unelmien täyttymys. Vieläkin on joskus vaikea uskoa, että tämä on nyt totta. Jouluaattona kanat saivat omenia, lampaat joulukuusen karsinaansa, kissat erityisherkkuja ja koirat supersuuret luut jyrsittäväksi. Silloin laskin, että meillä on kaikkiaan 20 eläintä, joten pienimuotoinen farmi kai tämä taitaa jo olla