Vuodatuksen palvelimen kaaduttua 30.6. katosivat blogistani kaikki kuvat jostain 2009 lähtien, eikä sen jälkeen ole tullut täällä käytyä kirjoittelemassa. Nyt kuitenkin ajattelin, josko muutaman rivin kirjoittelisin viime vuodesta ja tulevastakin.

2012 oli monella tapaa täynnä valtavaa iloa ja suunnatonta surua, työtä ja kiirettä, mutta myös seesteisyyttä ja jännitystä. Omat työkuviot muuttuivat hieman alkuvuodesta ja työn ohessa suorittamani eläintenhoitajan opinnot etenivät niin, että enää on käytännössä lopputyö ja yksi näyttö tekemättä. Lampolassa näkivät huhtikuussa päivänvalon meidän ihkaensimmäiset karitsamme, kaksi uuhta Jin ja Jang ja yksi pässi Joonatan. Siinä samassa rytäkässä rupesimme maatalousyrittäjiksi, tosin ihan sivutoimisiksi, mikä toi mukanaan paljon uutta opiskeltavaa ja lukemattoman määrän planketteja ja EU:n määräyksiä. Keväällä tuli istuttua useampikin tunti kuntamme maatalousihteerin pakeilla kyselemässä hassuja. Onneksi hän oli tuttu mies jo ennestään ja avulias. Myös kanojen lukumäärä kasvoi vuoden aikana ja muutama piti jopa raskia myydä poiskin, jotta mahtuivat syksyllä taas kanalaan talvehtimaan. Meiltä lähtöisin olevia kanoja löytyy nykyään mm. Pietarsaaresta, Ranualta, Utajärveltä ja Kajaanista asti! Surullisinta oli sanoa syksyllä hyvästit meidän valkoiselle tehotytöllemme Hertalle, jolla tuli ikää jo sen verran, että kuolo korjasi. Pehtoorikukko kaipasi myös pitkään kumppaniaan, jonka viereen orrelle se oli joka ilta asettunut. Nyt Hertan paikan orrella on ottanut Pilkku, meidän kanalaumamme arvovaltainen ja lempeä johtajakana. Munien suhteen on jo oltu hyvinkin omavaraisia, paitsi silloin kun kaikki rouvat vuoron perään innostuivat hautomaan jälkeläisiä. Silloin oli pakko ostaa kaupasta, vaikka pahaa kyllä teki! Nykyään munia riittää jopa myytäväksikin eli jos sinä haluat ostaa aitoja maalaismuniamme, ota yhteyttä. Kanalamme on tutkitusti salmonellavapaa.

Jotain uutta ja kiinnostavaa pitää aina elämässä olla ja viime vuonna se juttu olivat magneettituotteet. Alkuvuodesta rupesin itsenäiseksi jälleenmyyjäksi Energetix Wellness tuotteille ja täytyy sanoa, että vaikka kiirettä on pitänyt, niin olen ollut päätökseeni todella tyytyväinen. Apua monenlaisiin vaivoihin ovat saaneet niin ihmiset kuin eläimetkin. Uskomattomin juttu oli varmastikin se, että Heta-pommimme sai turkkinsa näiden tuotteiden avulla monen vuoden jälkeen takaisin. Omat kokemukset ja asiakkaiden palaute on ollut valtavan hienoa ja palkitsevaa, ja mikäpä sen mukavampi tapa hoitaa vaivojaan ja kolotuksiaan, kuin kaunis koru. Magneetteja käytetään mm. lihas- ja nivelsärkyihin, päänsärkyyn ja migreeniin, selkä- ja reumasärkyihin, unettomuuteen, iho-ongelmiin, ääreisverenkierron ongelmiin, ummetukseen, jne.  Nämä tuotteet on ihan jokaisen kokeiltava ja kerron mielelläni lisää, jos kiinnostuit! Alkuun voit käydä katselemassa vaikka täällä: http://www.energetix-wellness.com/fi

Koirapuolella vuosi on ollut tunteiden vuoristorata. Vuosi alkoi mukavissa tunnelmissa Pekon pentujen syntyessä juuri ennen vuoden vaihdetta, mutta onni kääntyi, kun sijoituksessa olleella Ninjalla todettiin tammikuussa olkanivelen OD, joka piti operoida. Ninjan leikkaus onnistui hyvin, ontuminen loppui ja ehdin jo huokaista helpotuksesta, mutta liian aikaisin. Heinäkuussa oli pakko tehdä sijoituskodin kanssa se lopullinen päätös ja päästää Ninja kivuistaan. Tammikuussa toinen sijoitusnarttuni Nitta aloitti juoksunsa ja onnistuneen astutusreissun tuloksena maaliskuun lopussa syntyi kaunis kuuden pennun pentue. Pennut olivat kaikki vahvoja ja kauniita ja olin todella tyytyväinen pentueeseen. Ensimmäistä kertaa pentutarkastuksessakaan ei löytynyt mitään huomautettavaa, ei edes pienintäkään rasvanapaa kenelläkään. Näistä pennuista ainoa tyttö eli Tähti jäi meille kotiin, poikien muuttaessa alkukesästä uusiin ihaniin koteihinsa. Mutta sitten onni kääntyi taas kerran. Ensin Nitan pentueesta Tauno menehtyi suolitukoksen jälkikomplikaatioihin, sitten Luddelle kehittyi kasvuhäiriö etujalkoihin ja Jedillä diagnosoitiin patella luksaatio molemmissa jaloissa. Eikä siinä vielä kaikki vaan samaan syssyyn tuli vielä C-pentueen Kyllinkin ristisideoperaatio. Ludden ja Kyllin operaatiot onnistuivat niin, että molemmat voinevat elää täysin normaalia elämää jatkossa. Jedin toinen polvi on myös leikattu ja nyt odotetaan, paraneeko polvi. Pennuista Tähti ja Ukko kävivät syksyllä pentunäyttelyssä ollen lupaavasti rop- ja vsp-pennut. Virallisiin näyttelyihin nämä kakarat olivat vielä viime vuonna liian nuoria, mutta Tähti ja Niki korkaavat junnuluokan ensi viikonloppuna Kajaanissa. 

Ylä- ja alamäet jatkuivat. Blondin toinenkin takajalka rupesi alkuvuodesta vaivaamaan ja syyksi selvisi rispaantunut ristiside, joka operoitiin maaliskuun alussa. Kevään ajan polvea kuntoutettiin, se parani hyvin ja kesäkuussa Blondi pääsi jo ensimmäisiin vesipelastuskokeisiinkin. Heinäkuussa Blondi lähti omistajansa Johannan kanssa pohjoismaiselle vepeturneelle (Ruotsi - Norja - Tanska) ja tulokset olivat uskomattomat! Tanskasta napsahtivat sertit molemmista kokeista ja samalla Blondi saavutti ensimmäisenä koirana maailmassa Tanskan ja Pohjoismaiden vesipelastusvalion arvon! Sinä päivänä oli kasvattaja valtavan onnellinen ja ylpeä parivaljakon suorituksista! Syksymmällä Blondi sai myös BH-tittelin jo toisena koirana B-pentueesta. Myös Blondin kotona asuvat sisarukset Rauha ja Pekko sekä C-pentueen sijoitustyttö Carina kiersivät vuoden aikana Norjaa ja Ruotsia näyttelyissä. Norja jäi vielä valloittamatta, mutta Ruotsista koko trio haki näyttelyistä sertit ja Pekko vielä cacibinkin. Pekosta siis tuli viime vuonna myös Ruotsin muotovalio. Muutoinkin viime vuoden näyttelyt sujuivat mukavasti. Pekko sai Suomestakin cacibin, Rauhan poika Arttu oli toukokuussa rop-pentu ja sai syyskuussa ensimmäisen sertinsä junnuluokasta. Carinakin nappasi syksyllä toisen Suomen sertinsä eli enää puuttuu yksi. Hyvillä mielin elokuussa ilmoitin nöffipoppoon Norjan syysnäyttelyyn ja syksyn erikoisnäyttelyyn. Ja sitten Pekko kuoli ja tuntui, että maailma pysähtyi. Minun Pekkoni lähti ilman mitään varoitusta ja jäljelle jäi valtava tyrmistys ja suunnaton ikävä. Vieläkin tätä kirjoittaessani silmät kostuvat, kun ajattelen tätä lempeää herrasmiestä - minun rakasta Pekkoani. Parhaat lähtevät aina ensin, lohdutti äitini.

Elämä kuitenkin jatkui. Kuopion nöffierkkarissa esitin ensimmäistä kertaa kasvattajaluokan, joka palkittiin KP:llä. Ilman Pekkoa se ei kuitenkaan ollut kokonaan valkomusta, kuten alunperin suunnittelin. Norjassakin käytiin hakemassa kokemusta ja ihailemassa tunturien ruskaa. Päätökseni viettää vielä joskus kokonainen viikko Lapin tuntureilla ruska-aikaan vain vahvistui. Syksy kului ja syyskuussa Kota-vanhus juhlisti 15-vuotis syntymäpäiviään. Rauha kaipasi Pekkoa pitkään ja masentuikin hiukan, kunnes vihdoin löysi nuoresta Tähdestä itselleen sopivan iloista ja reipasta seuraa. Rauhan kanssa on aina mukava käydä näyttelyissä, koska se nauttii päästessään mukaan. Viime kesänä vaan harmillisesti meni parikin sertiä sivu suun. Toinen ylimääräisten pentujen jäljiltä jääneiden kilojen ja toinen kulottuneen turkin vuoksi. Mutta me jatkamme kiertämistä ja sertien metsästystä omaan rauhalliseen tahtiimme. Tänä vuonna aloitamme perinteisesti taas Kajaanin tamminäyttelystä.

Kajaanin jälkeen kuviot ovatkin vielä ihan auki riippuen siitä, tuleeko meille pentuja vai ei. Essi on tällä viikolla astutettu komealla nuorella herralla Goldbear's Val Kilmer ja mahdollisia berninpentuja toivotaan siis syntyväksi viikolla 10. Myös Carina on tarkoitus astuttaa seuraavasta juoksusta ja toiveissa on mustia nöffinpentuja kevään aikana. Mutta sen tiedän jo nyt, että luvassa on taas yksi tapahtumarikas vuosi kera koirien ja kaikkien teidän ihanien ystävien ja kasvatinomistajien! Hyvää alkanutta vuotta!