Pikkuhiljaa pentuset valloittavat maailmaa töppötassuillaan. Pentuhuoneessa viihdytään enää vain yöt, muutoin asustellaan keittiössä kirjaimellisesti meidän kaksijalkaisten jaloissa. Tutuksi ovat tulleet niin jääkaappi (joka nöhvin pitää tietää sen sijainti tarkalleen!) kuin pölynimurikin. Aivan rauhassa saan huiskia imurin kanssa, pikkuiset eivät viitsi edes silmiään raottaa mokoman hurinavehkeen takia. Sen sijaan lattialuutua ne eivät voi vastustaa. Toisinaan pukkaa tuskastuttamaan, kun viisitoistakiloa nöffinpentuja kiskoo luutua väärään suuntaan. Ärrrrrr... ärrrr... Pentupainit ovat myös jo melkoisia. Äristään ja uristaan ja välillä kiljahdellaankin, kun naskalihammas osuu huuleen tai korvaan.

Tänään pentuset laajensivat reviiriään lisää ja pääsivät tutustumaan ulkomaailmaan. Alkuun iso piha ja korkea taivas olivat melko arveluttavia, mutta nopeasti huomattiin, että pihallahan on kivaa!  Pikkupakkanen ei haitannut pörröisten nallukoiden menoa, kun maisteltiin nurmikkoa ja nuuskuteltiin lunta. Uskaliaimmat uskalsivat jopa kurkistamaan nurkan taakse, hui! Reippaan vartin happihyppelyn jälkeen uni maittoi koko porukalle.

''Uskaltaisinkohan...?''

''Onkohan tämä syötävää?''