Ulkona pyryttää ja tuulee niin että savupiipussa vinkuu. Pihatielle on tuuli ajattanut jo kunnon kinokset. Ihana, kun saa olla sisällä lämpimät villasukat jalassa.

Ihan koko iltaa ei sentään ole mökissä kökötetty vaan Rauhan kanssa käytiin tokossa harjoittelemassa istumista, sivulle tuloa ja luokse tuloa. Lohimakupalat olivat vastustamattomia ja Rauha kulki kuin emäntänsä ajatus. Kirkkaana ja terävänä, paitsi mitä nyt joskus lipsahti omille teilleen :) Valkomusta nöffi on näillä perillä aika harvinaisuus ja Rauhan rotua arvuuteltiin taas kerran, tässä tyypillinen keskustelun kulku: onko se berniläinen - ai eikö, no entäs bernhardilainen - eikö sekään, no landseer sitten - ai nöffikö se on, onko niitä tuonkin värisiä! Jopa meidän ohjaajakin tarkisti taas kerran, että minkä rotuinen se tämä koira olikaan :) Seuraavan kerran tokoillaankin vasta ensi vuoden puolella. Tai no saatiinhan me kotiläksyä, mutta kuka sitä nyt jouluna ahkeroi. Silloinhan syödään ja no, syödään.

Näin joulunalustunnelmissa otettiin lasten kanssa koirista hauskoja tonttukuvia. Pikkusen oli hiipat ahtaat, mutta monen yrityksen jälkeen saatiin ne jotenkuten pysymään kutreilla. Tässä ensimmäisenä vanha valkoparta eli Kota-tonttu.

Sitten nuori ja uljas Pekko-tonttu.

Ja viimeisenä vielä lettipäinen Rauha-tonttu Aadan ja Akselin kanssa. Piti olla rapsutuskoneet molemmilla kyljillä, että saatiin Rauha pysymään paikallaan kuvauksen ajan. Kota sen sijaan oli oikea linssilude ja ehtipä näköjään tähänkin kuvaan työntää nokkansa.

Petra lähetti myös Dalista hellyttäviä kuvia. Eikö ole suloinen rastatukka :)

Tupsahtipa minulle kännyyn tässä joku aika sitten myös kuva valkomustasta nuoresta nöffi-neidistä seisomassa pakastimen päällä. Viestissä luki, että tekijä napattu itse teossa. Mutta ymmärrättehän te, että enhän mie sellasta kuvaa voi vastuuntuntoisena kasvattajana julkaista, miehän kasvatan vaan majesteettisia ja rauhallisia takan edustalla makoilevia nöffejä, en mitään sirkuskoiria. Mitä ne nyt tulevat pennunostajatkin ajattelevat, jos mie niille rupean kehumaan, että meidän pennutpa onkin sellasia monilahjakkuuksia, että ne osaa kiivetä pöydille ja vetää alas verhot ja vielä säle-sellaisetkin ja pissata sänkyyn ja syödä latureita ja seiniä ja ovenpieliä. Ja että kengille paras paikka on hattuhylly, jos ei halua muotoiluttaa monoistaan sandaalimallisia, joissa varpaat tuulettuu talvellakin. Eihän sitä sellaista passaa sanoa, eihän :)

Loppuun vielä viikon tärkeimmät uutiset. Karvinen on terve taas ja hiekkis vakituisessa käytössä. Ja ooppelissa ehjät kumit alla. Jee!