Etelästä kantautuu tämän tästä mukavia uutisia vepe-tulosten muodossa. Blondi ja Johanna takovat kisoja putkeen viikko viikolta. Kaksi avoimen ykköstä on jo plakkarissa eli enää yhtä puuttuu. Tahti on hurja ja tällä menolla pikku-Blondi noussee jo tänä kesänä voivoi-luokkaan asti. Se olisikin jo melkoinen saavutus: vuoden ikäinen nöffi ensimmäisenä kilpailukautenaan voittaja-luokkaan . No, tälle parivaljakolle mikään ei tunnu olevan mahdotonta. Johannan sanoja lainatakseni: ''On B vaan niin ihanan viisas otus.''

Blondin lisäksi pikku-mies Jyty on aloitellut kisauraansa, eikä ollenkaan hassummin. Kaksi kisaa ja kaksi tulosta. Luulenpa, että tämäkin poju siirtyy avoimeen luokkaan vielä tänä kesänä. Lisäksi vielä Helmi on osoittanut lahjakkuutensa vepessä. Ekoissa harkoissaan muutama viikko sitten ihan kylmiltään suoritti jo alokasluokan liikkeet, ainoastaan hukkuvaa eivät olleet kokeilleet. Me kun Rauhan kanssa jaapataan sen viennin kanssa, niin ei voi kuin ihailla, kuinka se toisilla onnistuu tuosta vaan. Vaan sanonpa taas sen, mitä olen sanonut aikaisemminkin: ''Vain lahjattomat harjoittelee.''

Tässä seuraavassa kuva Helmin ekojen harjoitusten veneen hausta. Ja sitten kuvasarja Helmistä, josta näkee, kuinka vietikäs vepe-koira löytää kyllä sopivan treenipaikan mistä vaan .

 

Mahtuskohan tässä nykäseen muutaman vedon...?

Kyl tää hei on ihan nöhvinmentävä lammikko! Mut mahtusko tänne viäl yks minibulli kans?

Juu, ei mahu bullit, kun mun tarttee vähän venytellä ennen suoritusta...

Tadaa! Näittekste kuin hienosti mä pelastin itteni hukkumasta? Kyl mää vaan olen hiano vesipelastaja!

Viikolla myös meidän vauvahaaveet siirtyivät askeleen lähemmäs toteutumistaan. Käväisimme pikaisen reissun Turussa (26 tuntia ja 1600 km) ja reissun tuloksena toivomme vihdoinkin saavamme niitä kauan odotettuja nöffipentusia. Toiveissa olisi suloisia sydämenvalloittajia, joista olisi niin näyttelyihin kuin myös vepeen ja muihinkin harrastuksiin. Dylanilla itsellään ei ole ennestään jälkeläisiä Suomessa (Italiassa kylläkin), mutta Dylanin isällä on upeita jälkeläisiä myös Suomessa (Goldbear's V-pennut). Dylanin emänemä on yksi kauneimpia tietämiäni valkomustia narttuja maailmassa. Suomessakin aikoinaan vieraillut Bessy (Standing Ovation del Paradiso) on yksi niistä koirista, joista rakkauteni valkomustiin alkoi. Vepe-taipumuksien toivon Dylanin puolelta periytyvän Dylanin emältä Zoelta, joka on kilpaillutkin Italiassa. Nyt täällä laitetaan kädet kyynärpäitä myöten ristiin ja toivotaan parasta. Muutaman viikon päästä tiedämme sitten varmasti, onko pentusia tulossa. Siihen saakka jännätään.