Tämän vuoksi tätä koiraharrastusta tehdään. Tämän vuoksi uhrataan paljon aikaa, vaivaa ja rahaa ja väliin itketään katkeria surun ja pettymyksen kyyneleitä. Tämän tunteen vuoksi. Tämän upean tunteen, kun oma koira, oma kasvatti kasvaa ja kehittyy komeaksi ja terveeksi rotunsa edustajaksi. Tätä tunnetta minä yritän muistella silloinkin, kun lunta tulee tupaan ovista ja ikkunoista ja tekee mieli viskata kintaat nurkkaan. Mutta nyt minä nautin koko sydämestäni! 

Tämä kuukausi on ollut kaikin puolin hieno. On tullut hienoja terveystuloksia ja nyt siis uusi valiokin. Pikkuiset c-pentuset ovat tutustelleet uuteen elementtiin - veteen - osa tositarkoituksella ja osa leikillään. Kaiken kruunaa tämä ihana lämpö, jollaista ei ole ollut ikinä ennen. Ikinä ennen ei ole näillä leveysasteilla voinut tehdä saunavihtaa toukokuussa!

Pekko siis valioitui komealla tavalla eilen Oulaisten ryhmänäyttelyssä. Viime kesän näyttelykaudenhan Pekko päätti lupaavasti elokuussa Tampereella nf-erkkarissa junioriluokan voittoon. Talvi pidettiin taukoa ja poika sai rauhassa kasvaa kotona. Näyttelykausi korkattiin maaliskuun lopulla Kemijärvellä hienosti rop-sijoituksella ja ensimmäisellä sertillä. Seuraavaksi oli vuorossa Posion näyttely, josta tuliaisina pu2-tulos ja toinen serti. Ja sitten eilinen! Oulaisissa huikeasti taas rop-sijoitus ja se viimeinen serti. Kolme näyttelyä, kolme sertiä ja uusi muotovalio!  Kaiken kruunasi hieno ryp2-sijoitus ryhmäkehästä. Tunne on kyllä sanoinkuvaamattoman hieno  

Yllä: Rop Pekko ja vsp Lady (Charmifarmin Lucky Lady), tuomari Anita Alatalo (Aliselle kiitos kuvasta)

yllä: Pekko ja minä Oulaisissa, kuvan on ottanut Kati Tuoma

Ei eilinen mennyt huonosti meidän muiltakaan koirilta. Essi sijoittui valioluokassa erillä kolmanneksi, mutta ruskettuneen turkkinsa vuoksi ei lopulta pärjännyt pn-kisassa. Essillä muuttuu turkki aina ennen turkinlähtöä rusehtavaksi, joten eiköhän tämäkin taas enteile sitä. Ja sehän taas enteilee juoksuja syssymmällä, hmmm...   Carina-pentunen jatkoi myös menestystään ja nappasi jo toisen vsp-sijoituksen upealla arvostelulla. Hieman kyllä hymyilytti pikku neiti siinä puolta isomman urospennun rinnalla ja taisipa se tuomarikin mainita jotain vauvasta  Suloinen vauveli joka tapauksessa. Katille kaunis kiitos tyttöjen handlaamisesta ja fotoista ja Erjalle kiitos, kun jaksoit ajaa tyttösen kanssa Oulaisiin saakka. Pidän peukkuja, että voittoputki jatkuu!

Yllä: Carina vsp-pentu, kuva Alise Kajula

Viime blogi-kirjoituksessani taisinkin jo mainita, että sekä Dali että Blondi olivat käyneet terveystutkimuksissa. Nyt ovat viralliset tulokset tulleet ja taas on aihetta tyytyväisyyteen. Molempien sydämet on kuunneltu terveiksi (ei sivuääniä) ja kyynäreet kuvattu terveiksi (0/0). Dalin lonkat olivat priimaa (A/A) ja Blondinkin varsin hyvät (C/B). Blondilla tulokseen vaikutti lonkkanivelten löysyys. Blondi kun on sijoitustyttöni, niin häneltä tutkittiin myös polvet (0/0). Lisäksi halusin kuvauttaa Blondin selän mahdollisten nikamamuutosten varalta, koska Blondilla on pieni nikki aivan hännänpäässä. Epämuodostuneita nikamia tai mutkia rangasta ei löytynyt,  mutta kylläkin lievät spondyloosipiikit viimeisen lannenikaman ja ristinikaman välistä. Ell mukaan ei ole tarvetta hoito-/jatkotoimenpiteille tai uusintakuvaukselle eivätkä ko. muutokset ole esteenä harrastamiselle tai jalostuskäytölle. Blondi ei siis oireile mitenkään, mutta joka tapauksessa asia on hyvä tietää ja tiedostaa jatkossa.

Spondyloosi on selkärangan rappeumasairaus, joka on isoilla koirilla varsin yleinen. Spondyloosissa nikamien väliin kasvaa luupiikkejä, jotka kasvavat luusilloiksi nikamien välillä ja jäykistävät selkärangan. Spondyloosi luokitellaan asteikolla SP 0-4 (puhdas, lievä, selkeä, keskivaikea, vaikea). Kennelliiton arvosteluohjeen mukaan silloittuma viimeisen lannenikaman ja ristinikaman välissä katsotaan painoarvoltaan vähäisemmäksi, koska ko. alueen silloittuma saattaa johtua muustakin kuin perinnöllisestä spondyloosista. Mutta jos koiralla on L7-S1 silloittuma, se ei kuitenkaan voi saada SP0 lausuntoa. Lieväasteinen spondyloosi on usein oireeton, mutta vaikea-asteisena se voi haitata koiran elämää. Koiralla voi esim. esiintyä jäykkyyttä ja hyppäämishaluttomuutta. Oireet ovat yksilöllisiä, mutta spondyloosi voi olla varsin kivuliaskin. Yleensä spondyloosia tavataan vanhemmilla yksilöillä. Spondyloosin syytä ei varmuudella osata sanoa. Spondyloosi on osoitettu perinnölliseksi muutamilla koiraroduilla (mm. bokseri), mutta spondyloosi voi johtua myös nikamien välisiin nivelsiteisiin kohdistuneesta liian suuresta rasituksesta, rakenteellisesta selkänikamien yliliikkuvuudesta tai nikamien kehityshäiriöstä. (lähde: Saksanseisoja 5/2006, Kennelliiton spondyloosiohje)

Varsinainen jatkuva huolenaihe minulla on kuitenkin nuo C-pentueen sydänpotilaat. Omistajien mukaan sydänvikaa ei Pontuksen ja PP:n voinnista voi kuitenkaan mitenkään havaita. Pontuksella on kuulemma virtaa kuin Duracell-pupulla ja se juoksuttaa greytkin väsyksiin  Vesipelastusharjoituksetkin Pontus on jo aloittanut hyvällä menestyksellä. On kuulemma varsinainen uimamaisteri. Uimaan on opetellut Pikku-Pietarikin, joka mökillä saa nauttia meren vilvoittavasta ihanuudesta. Annen mukaan PP ei enää ole valkomusta, sen verran innokkaasti se rannassa touhuaa  Varmuuden vuoksi PP pääsee kuitenkin pian miehuudestaan, etteivät isosisko Nalan juoksuajat turhaan nosta pojan sykettä taivaisiin. Minttu, Samu ja Carinakin ovat tutustuneet veteen. Minttu uiskentelee Ounasjoessa ja Samu vilvoittelee turvallisesti kotipihalla lasten uima-altaassa. Tosin allas kesti ehjänä kuulemma vain 10 minuuttia  Carina sen sijaan tyytyy vain kahlailemaan mökkirannassaan. Carina tuntuu tulleen Pekko-enoonsa, joka ensimmäisenä kesänään suostui kastelemaan ainoastaan tassunsa vedessä.

Eiköhän tässä olleet taas tärkeimmät. Ensi viikonloppuna alkavatkin mielenkiintoiset ajat, kun kauan suunnittelemani koirahierontakoulutus starttaa osaltani. Ensimmäiseksi 'potilaakseni' mukaani kouluun lähtee Essi, mutta siitä sitten ensi kerralla enemmän.