Tänään käytiin taas vaihteeksi moikkaamassa eläinlääkäriä, kun Hetalle laitettiin 4 kk tehosterokotus ja rabies. Nelosrokote meni ihan ok ja molemmat Outit (ell ja pieneläinhoitaja) ehtivät jo kehua Hetan rohkeutta ja reipasta luonnetta. Mutta voi mahdoton sitä huutoa, kun rabies pistettiin ja se k-i-r-v-e-l-i !!! Uskokaa tai älkää, mutta pikkukoiraksi Hetasta lähtee aika iso ääni. No, minuutin verran sitä huutoa kesti ja sitten olisikin voinut lähteä tutkimaan vastaanottoa. Outit tuumasivat, että taitaapi tehdä pommin luonteelle hyvää kasvaa koirana koirien joukossa ja antoivat Hetalle palkaksi nameja  Muiden pommien luonteesta en tiedä, mutta meidän Heta on kyllä ihan paras. Ja saapi sitä vähän pippurinen ollakin, jotta pärjää noiden isompien kanssa.

Pakko muuten kertoa hauska tapaus eiliseltä, kun Heta yritti saada Pekkoa leikkimään kanssaan. Heta kipitteli edellä ja kuuliaisesti Pekko löntysteli ympäri taloa Hetan perässä. Hetalla on oma kuljetuskassi, sellainen päästä avattava, jonne se tykkää piiloutua. Niin se teki nytkin vaan mitäpä teki Pekko. Työnsi päänsä kassiin ja kassi jäi kiinni Pekon päähän. Oli melko hauska näky, kun Pekko tassutteli ympäriinsä kassi päässä ja Heta kassissa . Kun kassi sitten irtosi, ulos kömpi kuolainen pikkukoira, joka ravisteli enimmät kuolat turkistaan ja eikun menoksi. Ja Pekko taas perään löntystelemään. Huoh, ei näiden kanssa ainakaan aika käy pitkäksi!

Rauhan kanssa käväistiin äsken taas tokossa. Harjoiteltiin luoksepäästävyyttä (vitsit kuinka se on vaikeaa pitää se pylly maassa, kun joku ihana ihminen lähestyy!), paikallaoloa istuen ja maaten, seuraamista ja hyppyä. Kontakti on petraantunut talven aikana huimasti ja se pysyy seuraamisessakin jo ainakin kolmen askeleen verran