vaikka öisin on ollutkin jo toisinaan melko viileää, ihan muutamaa astetta. Mutta päivällä lämmintä vielä riittää niin paljon, että jopa minä olen uskaltautunut muutaman kerran uimaan! Ensi viikolla alkavat kuitenkin koulut ja paluu arkeen on väistämättä edessä.

Koirarintamalla kesän näyttelyt on nyt kierretty ja seuraavat ovat suunnitelmissa vasta aikaisintaan loppuvuodesta. Minusta on ihan mukava pitää välillä hengähdystaukoa, niin jaksaa taas jonkun ajan päästä uudella innolla. Vaikka on sitä kyllä jaksettukin. Minulla on tuo Chryslerin tila-auto ollut nyt käytössä melko tasan 10 kuukautta ja tuona aikana on mittariin kertynyt 39 tkm. Viimeksi reilu viikko sitten parin päivän aikana tuli mittariin 1600 km, mutta onneksi matkaseura oli jälleen kerran ihan priimaa. Kiitos vaan Erja vielä kerran, kun lähdit hullulle matkaseuraksi! Täytyy muuten sanoa, että vaikka tuollainen jenkki ei todellakaan ole mikään taloudellinen ympäristöihme, niin minun tarpeisiini se sopii todella hyvin. Penkkejä vaihtelemalla saa autosta perheauton tai koira-auton tai molempia ja ajaminen..., no sitä vartenhan nuo jenkit on tehty

Viime blogipäivityksen jälkeen on käyty Oulun ja Tornion näyttelyissä. Oulussa kanadalainen tuomari oli varsin hmm... veikeä kokemus, mutta Oulussa parasta olikin se muu näyttelyn jälkeen. Eli kun muovinauhat oli kerätty, suuntasimme kohti Tuposta ja Samu-pojan uutta kotia. Perillä meitä odotti varsin tyytyväisen oloinen koirapoika. Iltapäivä vierähti rattoisasti jutellessa ja Samua trimmaillessa. Ja mikä Aadan mielestä parasta, poneja ihaillessa. Kiitos Heidi, kun saimme tulla ja kiitos ihanasta kodista, jonka Samulle olette tarjonneet. Täytyy sanoa, että Samusta on kasvanut varsin komea nuori mies ja päivitinkin Samun sivuille uuden kuvan nuoresta herrasta. Käykääpä ihailemassa

Sitten käänsimme auton takaisin kohti näyttelypaikkaa. Perille saavuttuamme ryhmäkehät olivat juuri meneillään ja nöffit pärjäsivät siellä varsin hyvin! Isojen kehien jälkeen jäimme vielä Pekon kanssa esimerkkikoiraksi tuomarikoulutukseen, jonka tavoitteena on saada uusia nöffituomareita myös tänne Pohjois-Suomeen lähivuosien aikana. Oli kyllä mielenkiintoista kuunnella tuomareiden mietteitä ja arvioita, jotka kaikki esitettiin vielä erittäin positiivisessa hengessä vaikka koirissa tietysti toivomisen varaakin oli. Päivä oli siis pitkä, mutta erittäin antoisa!

Seuraavana maanantaina aloimme jännätä Rauhan juoksun etenemistä. Pakastesperma odotti jo Turussa luottosiementäjän luona, mutta nyt piti saada oikea siemennyspäivä kiinni ja vieläpä melko tarkkaan. Pakastetut pojat kun elävät aika lyhyen aikaa sulatuksen jälkeen, joten munasolujen on oltava siemennyshetkellä hedelmöittymiskykyisiä. Samalla viikolla myös pahnanpohjimmaisemme eli Viuhti-berni (vai olisiko sittenkin ollut kolmivärinen termiitti...) lähti kohti uutta kotiaan. Kuulumiset uudesta kodista olivat heti varsin mukavia ja Viuhti on sopeutunut paremmin kuin hyvin. Kasvattaja sai siis levollisin mielin ruveta korjailemaan pienen termiitin jälkiä talossaan ja mm. höyrypesuri toimii taas   Vihdoin viikon puolessa välissä saimme progesteronitestin avulla  myös Rauhalta kiinni ns. LH-piikin ja siemennys sovittiin seuraavan viikon maanantaille. Eläinlääkärillä Turussa piti olla maanantaiaamuna klo 8.30. Sitä ennen piti vaan paikallisen sennen-alajaoston pj:n ominaisuudessa hoitaa vielä yksi pikku juttu. Nimittäin sennenkoirien erikoisnäyttelyä vastaava Torniossa sunnuntaina

Kädet täynnä hommia siis, mutta onneksi oli kesäloma ja koko Kränssin väki talkoilemassa yhteisen asian hyväksi! Vaikka viikonloppu sisälsi kiirettä ja pakkaamista ja purkamista ja juoksemista niin se sisälsi myös kauniita sennen-koiria, mukavia ihmisiä ja leppoisaa tunnelmaa, niin kuin erkkarit yleensäkin. Ja homma hoidettiin kunnialla läpi vaikka ensikertalaisia oltiinkin. Sääkin oli lopulta meidän puolellamme! Iso kiitos kaikille talkoissa mukana olleille! Ja onnittelut kaikille näyttelyssä pärjänneille. Tuomari oli Sveitsistä ja hän ei pitänyt mielestään liian raskaista molossimaisista koirista. Etenkin nartuissa moni valiokoirakin sai eh:n tästä syystä. Muutoin hän kyllä oli sitä mieltä, että Suomessa sennenkoirien taso on parempi kuin Sveitsissä ja erityisen ihastunut hän oli isosveitsinpaimenkoirien rop-urokseen. Ai niin, ne omat koirat  Karvaton Pekko oli pu4 ja ehkä hieman karvaisempi Nitta sai eh:n varsin mukavalla arvostelulla. Ainoastaan Nitan varvasahtaat liikkeet eivät sennentuomariamme miellyttäneet. Carina sai erin ja voitti nuorten luokan.

Arvostelun jälkeen näyttelypaikan purku, koirat koteihinsa ja auton pakkaus seuraavaa eli sitä Turun reissua varten. Rauha odottikin jo innolla lähtöä ja istui autossa valmiina kuin partiolainen. Yön aikana Erjan kanssa ajeltiin Turkuun ja aamulla progesteronitesti näytti arvoa 16. Alkuillasta siis siemennettäisiin. Päivä kului Naantalin aurinkoa ja vanhaa kaupunkia ihastellessa. Rauha herätti ansaittua huomiota tallustellessaan pitkin kujia kanssamme  Siemennys meni hyvin ja loppuilta kului tuttuja ihmisiä ja koiria tavatessa. Kiitos Sanna & Pontus, Minna & Manu ja Ida & karvakorvat, oli todella mukava nähdä teitä ja tietysti koiria! Yöksi ajelimme Poriin mökille, jossa Johanna odotti meitä koirien, lämpimän ruuan ja saunan kanssa. Rauhakin pääsi heti yöllä Mandan opastuksella mereen uimaan ja nautti täysillä. Blondi taisi olla viikonlopun vepekisoista vielä vähän väsynyt, mutta himmaili toisten mukana rannalta käsin. Rankan päivän jälkeen paikka oli kuin pala taivasta ja uni maistui pitkälle seuraavaan aamuun. Kiitos Johanna kaikesta ja halaus Rositan muitoksi! Nyt sitten pidetään kaikki sormet ja varpaat pystyssä, että reissu kannatti ja pentuja olisi tulossa. Ja nautitaan loppukesän lämpimistä päivistä!

ps. Kanarouvamme Hertta ja Pilkku ovat molemmat nyt ruvenneet munimaan ja kanalaumamme on kasvanut vielä kahdella alho-nuorikolla Tiinulla ja Liinulla.

ps2. tässä vielä kuva yhdestä 'nuorikosta' eli Manusta Turun reissultamme