Nyt ne ovat maailmassa! Rauhan omat kolme muskettisoturia  Neljäs valitettavasti menehtyi synnytyksessä ja jouduttiin lopulta leikkaamaan päivystyksessä ulos (iso kiitos Erjalle avusta leikkauksessa!), mutta kolme muuta ovat kaikki isoja ja reippaita miehen alkuja. Rauhan toipuminen on lähtenyt hyvin käyntiin ja ruokakin alkaa jo koiramammalle maistua. Kaikki pennut kasvattivat painoaan jo ensimmäisenä päivänä eli maitoakin riittää. Pentulaatikossa siis kaikki hyvin. Olisin tietysti toivonut myös narttuja - edes yhtä - , mutta tällä kertaa pentuja alulle laitettaessa taisi unohtua kirves sängyn alle. Valtavan suloisia tuhisijoita ovat yhtä kaikki niinkuin kuvasta näkyy. Kuvia laittelen lisää kotisivuille, kunhan kerkeän ja pentujen ihailulta maltan!

Viime blogissa jäin jännäämään Pontuksen ja Sannan vepekisoja. No ei olisi tarvinnut jännätä. Parivaljakko nappasi Johanna apuohjaajanaan tämän kesän toisen alokasluokan ykköstuloksen, joka oikeuttaa siirtoon avoimeen luokkaan. Hyvä Sanna ja Poksu! Ensi vuonna uusi luokka ja uudet liikkeet!

Samaan aikaan, kun meillä jännättiin synnytystä, kisasivat Johanna ja Blondi kaksi starttia tokossa. Molemmista hienosti 1-tulos ja KP! Toisena päivänä jopa 1. sijoitus! Nyt onkin sitten vaikea päättää mennäkö vai eikö mennä vielä aloon hakemaan viimeistä 1-tulosta koulutustunnusta varten vaiko siirtyä jo avoimeen luokkaan uusien liikkeiden pariin :) Joskus on pirun vaikea olla hyvä  Kuuleman mukaan syksylle on buukattu vielä lisää kisoja, mutta niistä lisää myöhemmin.

Carina jatkoi terveystutkimuksiaan ja nyt vuorossa olivat viralliset lonkka- ja kyynärkuvat sekä polvitutkimus. A-luokkaahan sieltä pukkasi ja vitsit, kun olen tyytyväinen. Täytyy sanoa, että ainakin tervettä luustoa Amanda on jälkeläisilleen jättänyt. 14 pennusta puolet on nyt kuvattu ja ne kaikki ovat yhtä lukuunottamatta terveitä. Eikä se yksikään ole 'kuin' löysä C/B, mikä on nöffien keskiarvoa parempi sekin. Onpahan ainakin jossain osa-alueessa onnistuttu jalostuksessa!

Syyskuun synttärisankareita on myös juhlittu pentujen lisäksi. C-pennut täyttivät 22.9. 2 vuotta eli ovat nyt virallisesti aikuisia. Meidän talon vanhin koira eli lapinkoira Kota täytti 24.9. jo huimat 14 vuotta! Ikä kyllä näkyy jo ja kuulo on heikko, mutta kun ruoka maistuu ja häntä heiluu, niin mikäs vanhuksen on köpötellessä. Olen jo monta vuotta ajatellut, että ensi syntymäpäivää ei taideta enää juhlia ja vuosi vuoden jälkeen olen ollut väärässä. Lapinkoiraksikin Kota alkaa kuitenkin olla jo melko vanha, joten saa nähdä, juhlitaanko ensi vuonna vielä syntymäpäiviä. Alkukuusta 13.9. juhlivat myös Ossin pennut eli Nitta ja hänen sisaruksensa, joille mittariin tuli 4 vuotta. Ossin pojista Epusta ja Leevistä päivitin uudet kuvat kotisivuille. Toivotan kaikille syyskuun synttärisankareille paljon onnea ja pitkää ikää

Niin ja tapahtuihan meillä myös toinenkin syntymän ihme syyskuussa. Pilkku-rouvan hautomista munista kuoriutui kolme tipua. Yksi valitettavasti menehtyi, mutta nyt kanalassa Pilkku-äidin hellässä hoivassa piipittää yksi musta ja yksi valkoinen silkkikanan tipu. Suloisia veijareita, jotka parhaillaan vaihtavat untuvapukuaan komeisiin sulkiin. Alla kuva Pilkun 'pentulaatikosta' ja päivän ikäisistä silkkitipuista syömässä pakasterasian kannelta.