Niin se taas vaihtui uusi vuosi vanhan tilalle. Raketit paukkuivat hyvässä seurassa taivaalle. Tulkoon tästä vuodesta taas entistä parempi!

Koirarintamalla loppuvuosi oli meillä suruvoittoinen. Tytsin kuolinsyyksi selvisi ruumiinavauksen myötä subaorttinen stenoosi eli lyhyemmin SAS. SAS on yleisin synnynnäinen sydänsairaus koirilla ja sitä tavataan todennäköisesti kaikilla roduilla. Sairaudessa aorttaläpän alueelle kasvaa ylimääräistä kudosta, joka ahtauttaa aorttaa, josta syystä sydämen vasen kammio joutuu tekemään ylimääräistä työtä pumpatessaan verta ahtautuneen aortan läpi elimistöön. Aortan stenoosia on olemassa eri asteisia, lievimmät eivät ilmeisesti aiheuta lainkaan oireita (eikä niitä kaikkia todennäköisesti edes koskaan löydetä) ja koira voi elää normaalin elämän. Sen sijaan, mitä vakavampi aste on kyseessä, sitä todennäköisemmin koira kuolee jo nuorena.

Pikku-Pietarin sydän tutkittiin dopplerilla eilen ja sivuäänien syyksi paljastui myös SAS, keskivaikeaa muotoa. Pikku-Pietari saakin nyt jatkaa hyvin alkanutta sylikoiran virkaansa täällä kotona, mikäli jotain erityisen hyvää kotia ja rakastavaa ihmistä ei kävele jostain vastaan. PP:n ennuste on varauksellinen; elinaikaa voi olla vähän tai jopa useita vuosia. Kurjaa on, että myös Pontuksella löydettiin ensimmäisten rokotusten yhteydessä sivuääni sydämestä ja doppler-tutkimuksessa löytyi lievä SAS. SAS:ia ei ole vastasyntyneillä vaan se kehittyy koiran kasvukaudella ja joillakin koirilla se voidaan löytää vasta vuodenkin iässä. Nyt toivotaan, että Pontuksella vika ei pahene, sillä vilkasta ja toiminnanhaluista koiraa on mahdotonta pitää pumpulissa. Loppujen lopuksihan elämänlaatu on tärkeämpää kuin elämän säilyttäminen.

Kasvattajalle SAS:n tekee hankalaksi lievien tapausten diagnosoinnin vaikeus. Tutkimusten mukaan ainoan varman diagnoosin saa ruumiinavauksesta, edes dopplerilla ei pystytä löytämään kaikkein lievimpiä tapauksia. Lisäksi sairauden periytyvyydestä ei tiedetä juuri muuta varmaa kuin, että se on periytyvä. Todennäköistä on, että sairaus periytyy polygeenisesti eli usean geenin vaikutuksesta. Minkä geenien ja miten - sitä ei varmasti tiedetä. C-pentueen isän suvussa tautia ei ole tavattu ja emän puolella ainoastaan Amandan isoisoisän tiedetään jättäneen joillekin jälkeläisilleen sydänvikaa. Kaiken piti siis olla kunnossa, mutta tällä kertaa luonto päätti toisin.

Mutta ei elämä sentään pelkkää murhetta ja aallonpohjaa ole ollut. Vilinää ja huisketta on riittänyt ja elämä jatkuu vastoinkäymisistä huolimatta. Pekko pääsi ennen joulua ihan konkreettisesti luomaan uutta elämää - tai ainakin harjoittelemaan sitä. Parin viikon sisällä varmistunee, onko pikku-Pekkoja ja pikku-Mochia alkuvuodesta luvassa.

Viikon päästä suunnataan Kajjjaaniin koiranäyttelyyn, joka perinteisesti aloittaa näyttelyvuoden täällä pohjoisessa. Nähdään siis siellä!