Ihana kun päivä on jo alkanut pidetä ja aurinkoakin toisinaan näkyy. Kevättä ja kesää kohti kuljettaessa aikakin tuntuu kuluvan jotenkin nopeammin. Sopivan kelin tullessa taidan kaivaa viime vuonna ostamani uudet sivakat varastosta ja lähteä kokeilemaan vieläkö sitä pysyy suksilla pystyssä

Vaikka viime kirjoituksessa kerroin, etten ole menossa Kajaaniin, niin meninpä kuitenkin. Tosin tällä kertaa ihan turistina. Olipas helppoa ja mukavaa vain istuskella kehän reunalla ja katsella koiria! Tosin yhden bernukan kanssa kävin kehässä pyörähtämässä, jotta varpaat pysyisivät lämpimänä. Onnea vaan Arjalle ja Bosselle vara-sertistä!  Kyydin Kajaaniin sain Erjalta, joka tarvitsi apukuskia. Siis sitä, jonka tehtävä on pitää varsinainen kuski hereillä lörpöttelemällä vieressä  Ja kyllä kannattikin lähteä! Erjan Carina-tyttönen oli kuuden junnunartun joukossa lopulta toinen ERInomaisella arvostelulla. Arvostelussa kaikki oli lupaavaa, mutta tietysti vielä kesken kehityksen eli tätä uutta (tai vanhaa, miten sen nyt ottaa) SA:ta ei saatu. SA:n suhteen tuomari oli muutenkin aika tiukkana, mutta hyvä niin. Kyllä oli hienoa katsella kuinka kauniisti Erja sai Carinan esiintymään kehässä. Hyvä te, jatkakaa samaan malliin!

Blondi kävi myös polven lopputarkastuksessa jokin aika sitten. Leikanneen eläinlääkärin mukaan kaikki oli ok ja paraneminen edennyt normaalisti. Edessä on vielä pari kuukautta hieman rauhallisempaa menoa, jonka jälkeen polven pitäisi olla luutunut lopullisesti. Toivotaan Blondille ja Johannalle vielä monta yhteistä aktiivista vuotta!

Itselläni tammikuu on ollut melkoista matalalentoa opiskelujen ja niihin liittyvien harjoittelujaksojen vuoksi. Mutta vaikka päivät ovat venyneet pahimmillaan 15-tuntisiksi, niin mielenkiintoista on ollut! Viime viikkoihin on sisältynyt talliharjoittelua, nautojen hoidon teoriaa, eläinlääkärin avustamista monenmoisissa operaatioissa sekä tietysti koirahierontaopiskelua. Tämän viikon jälkeen onkin hyvää aikaa jäädä sulattelemaan kaikkea näkemääni ja kuulemaani. Täytyy kyllä sanoa, että ei voi kuin kunnioittaa sitä antaumusta ja sitoumusta, jolla meidänkin kunnaneläinlääkäri eläimiä hoitaa! Työmäärä on valtava ja silti hänellä riittää aikaa kaikille asiakkaille ja heidän tärkeille ja vähemmänkin tärkeille ongelmille. Raskaimpia asioita ovat eläinsuojeluun liittyvät asiat sekä tietysti ne tapaukset, joihin hoito ei auta ja jotka on päästettävä viimeiselle matkalleen. Vastapainona ovat sitten ne onnistumisen hetket, kun ähkyhevonen selviää tai kun vaikea poi'itus saadaan onnistuneesti päätökseen. Siinä kuulkaa mieli lepää, kun katselee onnellisten vasikoiden iloista kirmailua olkipehkullaan tai sitä, kuinka vanha hevosmies lempeästi puhelee hevoselleen, joka tuntuu ymmärtävän joka sanan.

Meillä täällä kotona aletaan pikkuhiljaa valmistautua myös onnelliseen perhetapahtumaan. Loppuvuodesta sekä Nitta että Essi olivat juoksussa ja saivat sulhasensa. Nitalle valittu komea sulhanen kelpasi neidille kaikkeen muuhun paitsi siihen, joten Nitalle pentusia ei nyt ole tulossa. Yritämme keväällä paremmalla onnella uudelleen. Essi sen sijaan tuntuu olevan tukevasti kantavana, eikä ihmekään, sen verran useasti täällä harrasteltiin hurlumheitä juoksujen aikaan  Reilun viikon verran pitäisi vielä jaksaa odottaa, mutta taitaapa tuo odottaminen aiheuttaa enemmän harmaita hiuksia emännälle kuin Essille, joka edelleen surutta painelee pää kolmantena jalkana ihan kuin ennen mahaakin! Penturaukat saavat kyllä välistä sellaista kyytiä että huh huh!  Ensi viikolla rupean kasailemaan pentulaatikkoa ja kaivelemaan synnytystarvikkeita kaapin perältä. Ihana saada taas pieniä tuhisijoita taloon, kun edellisestä pentueesta on jo melkein puolitoista vuotta aikaa