Nyt ne sitten ovat täällä! Amanda synnytti tiistaina kahdeksan kaunista ja hartaasti odotettua nöffinpentua. Ei voi olla kuin tyytyväinen, kun siemennys onnistui tällä kertaa näin hyvin  Hassua kyllä sekä pentujen lukumäärä että sukupuolijakauma ovat prikulleen samat kuin ensimmäisessäkin pentueessa. Mikähän taika siinäkin on?

Amandan synnytys käynnistyi sunnuntai-iltana lämpöjen laskulla. Seuraava yö oli vielä kohtuullisen rauhallinen ja ehdin jo iloita, että synnytys tapahtuisi päiväsaikaan. Mutta, mutta... avautumisvaihe kestikin kokonaista 38 tuntia! Eli yli puolitoista vuorokautta käveltiin ja hierottiin ja ähkittiin ja läähätettiin. Lopulta oltiin molemmat jo melko väsyneitä ja välillä nukuttiinkin pikku pätkiä ja kerättiin voimia. Tiistaita vasten yöllä vihdoin kolmen aikaan tunsin synnytyskanavassa pennun. Jokohan se kohta syntyisi? Mutta ei, Amanda alkoi olla jo melko väsynyt koko touhuun ja olisi mieluummin vain nukkunut. Kuuden maissa aamulla annoin Amandalle kalkkipistoksen ja vihdoinkin poltot käynnistyivät toden teolla. Vesi meni hieman ennen kahdeksaa ja ensimmäinen pentu näki päivänvalon klo 10.35 tiistaiaamuna. Loput pennut syntyivät noin tunnin välein, viimeinen neljän maissa iltapäivällä. Tai niin luulin, sillä seitsemännen pennun jälkeen Amanda rauhoittui hoitamaan ja imettämään pentujaan. Mutta kuuden maissa illalla maailmaan putkahtikin vielä viimeinen iso uros.

Nyt siis tuolla pentulaatikossa tuhiseen kahdeksan rakkauspakkausta. Itsekin siellä tulee piipahdettua tämän tästä vaikka Amanda hoitaakin homman suvereenisti. Yhtenä iltana tosin laatikko alkoi täyttyä mitä omituisimmilla pennuilla, kun Amanda keräili sinne kaikenmaailman lelujakin hoidettavaksi. Huoli ja ikävä 'pentujen' perään oli suuri, kun keräsin ne raa'asti laatikosta pois. Kaikkea ne hormonit teettää...

Täällä kaikki siis hyvin. Näihin kuviin ja tunnelmiin!