Tänään oli kauden ensimmäiset vepeharkat Kemissä. Paavonkarin rannassa vesi oli jo kohtuullisen lämmintä ja aurinko pastoi. Aloittelevien ryhmässä oli peräti neljä nöhvesteriä, mukaan lukien Pekko ja Rauha. Lisäksi omasta autostaan näköalapaikalta koko touhua seuraili ylväänä Emppu-herra.

Ennen harjoituksia vähän jännitin, kuinka vesi meidän kakaroita kiinnostaa. Pekkohan ei viime kesänä pitänyt uimisesta juuri lainkaan. Nyt kuitenkin irtosi veneen ja veneessä istuvan emännän perässä rannasta ja ui. Väliin uinti oli enemmänkin sellaista pystyasennossa räiskimistä, mutta pilkahduksia paremmastakin näkyi jo. Rauha ui odotetusti veljeään paremmin ja molemmat hyppäsivät veneestäkin, tosin vasta pitkällisen harkinnan jälkeen  Rannalle päästyään Pekko oli selvästi loukkaantunut mokomasta uintihuijauksesta ja mutta leppyi onneksi lihapullilla. Köysi ei kiinnostanut kumpaakaan ja damikin sai Rauhan puolesta jäädä mereen Mossen pelastettavaksi. Mutta ensimmäisen harjoituksen tavoite - uinti - saavutettiin! Sen verran vilu rannassa märillä vaatteilla vielä tuli, että jäsenet sulasivat vasta kotona lämpimässä saunassa.

Jos Rauha ja Pekko eivät vielä ihan kisavalmiita vesipetoja olekaan, niin Blondipa on. Blondi avasi vepekisauransa viikonloppuna Jyväskylässä. Lauantain kisat menivät enemmänkin harjoituksen puolelle, mutta sunnuntaina tuli jo 72 pistettä ja 3. tulos! Hienoa! Helmi puolestaan edusti B-pentuja viikonlopun missiksissä, josta tuliaisina oli neidille ensimmäinen eri  Onnea!

Muutama päivä takaperin tuli pyörähdettyä Ranuan eläinpuistossa. Tässä pari mukavaa otosta puiston eläimistä. Karhuilla oli ruokintanäytös ja etenkin Palle-karhu oli etevä esittämään erilaisia temppuja omenapalkalla.

No, an ny yks omena...

Siivekkäät nautiskelivat auringonpaisteesta. Yllä metso, alla joku haukka.

Eläinpuistossa on aina mukava käydä. Kun eläimet oli ihasteltu, päätimme kokeilla Ranua-cityn ruokakulttuuria. Kahdesta pizzeriasta valitsimme toisen ja haluan ihan jo ranualaistenkin tähden uskoa, että valitsimme sen huonomman. Koko homma nimittäin oli kyllä lievästi sanottuna surkeaa, mutta onneksi pitsa sentään oli syötävää. Ensi kerralla sitten sinne parempaan paikkaan  Mutta nyt nukkumaan...