Amandalla alkaa olla jo melko tukalat oltavat nyt, kun h-hetkeen on enää parisen viikkoa. Masu on jo melko iso. Vyötärö on kadonnut ja kävellessä vatsa heiluu puolelta toiselle. Eilen mittasin ympärysmittaa ja mittanauha näytti jo 94 senttiä. Istuminen on työlästä ja makuullakin hyvän asennon löytyminen on hankalaa. Koko ajan kuuluu jostain Amandan tasainen puuskutus ja puhina. Ruoka onneksi maistuu rouvalle vielä hyvin. Ensi viikolla onkin jo aika kasata pentulaatikko valmiiksi

Muutoin meillä eletään nyt hiljaiseloa koiraharrastusten kanssa. Niiden aika on sitten taas, kunhan pennut ovat jo jonkin ikäisiä. Mutta jotta ihan ei tylsyyteen vajottaisi, niin onhan meillä Sissi. Sissi on valko-musta-ruskean kirjava pitkäkarvainen kissanpentu. Sukupuolta ei olla vielä selvitetty sataprosenttisesti, mutta eiköhän sekin tässä ajan kanssa selviä. Sissillä on jo työpaikkakin valmiina, siitä tulee meille hiirikissa, kun Karvinen näköjään keskittyy lähinnä syömiseen ja... no, syömiseen. Sissi on itse aurinkoinen, hurina alkaa heti, kun se huomaa ihmisen. Uteliaana se tunkee itsensä joka koloon ja leikkii Karvisen hännällä. Karvista puolestaan kiinnostavat lähinnä Sissin ruokakupit ja pikkuruinen hiekkis, jonne se väen väkisin yrittää mahduttaa ison ahterinsa. Heta on vallan ihastunut uuteen tulokkaaseen, mutta Sissi sähähtää ja huitaisee tassulla, jos se tunkee liian lähelle. Luulenpa, että muutaman päivän päästä leikit sujuvat jo paremmin.