Tänään käytiin eläinlääkärissä luovuttamassa verta laboratooriolle. Essi ja Nitta luovuttivat verta ihan reilusti, niin että sitä riitti myös klinikan lattialle. Nitta sai myös ihan ikioman passin. Samalla reissulla käytiin puntarissa ja Nitta 8,5 kk painoi 32 kiloa, mutta Essi 9,5 kk paukautti ruutuun lukemiksi 40 kg! Ei ole mikään pikkurinsessa tämä meidän turska.

Mukava oli Nittaa nähdä, kun ei olla ainakaan kuukauteen nähtykään. Täytyy sanoa, että edelleen tykkään neidistä tosi paljon ja ihan erityisesti reippaasta luonteesta. Kokoa saisi olla enemmän, mutta ehkäpä tuo vielä jaksaa muutaman sentin sinnitellä. Autossa nauratti, kun neidillä oli entiset kujeet. Takaboksista oli tultava takapenkille ihan väkisin verkon reunasta, vaan kun huomasi, ettei enää mahdukaan penkin päälle niskatukien ja verkon väliin makoilemaan, niin nolona peruutti takaisin peräosastoon.

Illan Essi on viettänyt opetushommissa. Pennuille on pitänyt näyttää ihan kaikki parhaat paikat, kuten naapurin ruuanjätteiden kaatopaikka, toisen naapurin hiiripellot ja muut lasten ja lastenmielisten must-jutut. Ja Rauha ja Iso vaaleehan on innolla touhussa mukana. Mitä häh, ei kukaan oo sanonu, että pitäis muka pihassa pysyä. Ei varppina oo kuultu mitään.