Mikähän siinäkin on, että joskus tuntuu niin kuin vaikeudet oikein vetäis puoleensa lisää vaikeuksia. Niinkuin nyt meilläkin, kissa sairastaa ja autosta on takakumi tussuna. Sitä minä vaan olen ihmetellyt, kun olen sen sata kertaa joutunut jälkeenpäin toteamaan, että kaikella on tarkoituksensa, että mikähän ihme se tässäkin sitten on takajuonena?

Karvinen siis sairastui lauantaina. Oli tosi kipeä, katseli vaan seinää tai kyhjötti Aadan sängyn alla. Yritti pissata aina istuessaan vaan eihän sieltä tullut kuin teelusikallinen kerrallaan. Klassiset virtsakivien oireet. Päivystävälle oli ihan turha ruveta soittelemaan, tuskinpa tuo olisi ollut kovin innostunut hoitamaan kissaa viikonloppuna, jos sen ylipäätään olisi saanut kiinni. Siispä tarkistin netistä ell:n ohjeet kissan kipulääkityksestä ja annoin Karviselle lääkkeen ja nestettä. Muutaman tunnin päästä oli jo selvästi parempi ja yöllä oli sitten saanut pissattua. Joka paikkaan. Nyt on kissan olo jo ihan ok, mutta edelleenkään pissat ei tule hiekkikseen vaan minne sattuu. Hiekkis on inhottava paikka, kun pissiminen siellä sattuu (siis näin Karvinen selvästi luulee), joten sinne ei nyt haluta mennä. Kissanpissa ei tuoksu kovin hyvälle, joten minä ja Karvinen olemme nyt vähän eri mieltä tästä asiasta. Katsotaan kumpi lopulta voittaa. Tällä hetkellä Karvinen johtaa 6-0 ja minä kuljen ympäri taloa etsimässä lammikoita. Ruokavaliota on myös rukattu, jotta uusia virtsakiviä ei enää muodostuisi.

Ja kuin pisteeksi iin päälle, myös se gummi on tussu. Olen kai ajanut jonkun naulan päälle ja alle kuukauden vanha uusi talvirengas on nyt puhki. Ei päästy Rauhan kanssa edes tokoilemaankaan. Ei yhtään ota päähän.