Amanda on poissa. Eläinlääkäri lupaili elinaikaa 4-8 viikkoa diagnoosista. Amanda jaksoi seitsemän viikkoa. Viimeiset viikot Amanda oli jo aika väsynyt ja nukkui paljon. Viimeisellä viikolla pikkuhiljaa tulivat kivut ja syöminen ja juominen muuttuivat hankalaksi. Mikään ei enää oikein maistunut. Koska paranemista ei ollut luvassa, vain toinen toistaan huonompia päiviä, tein vaikean päätöksen viimeisestä palveluksesta. Viime viikon torstaina Amanda siirtyi koirien taivaaseen. Vieläkin suru iskee voimalla, kun muistelen Amandan viimeisiä hetkiä sylissäni ennen nukahtamista. Nyt Amanda lepää pihakuusen alla yhdessä pentunsa ja Eeti-bernin kanssa. Enää ei ole kipuja.

Koiran menettäminen on koiran omistamisessa ehkä se kovin paikka. Mutta elämä jatkuu ja muut koirat vaativat edelleen huomiota entiseen tapaansa. Eilen kävin hakemassa tassuterapiaa myös Erjan luota. Mimmillä on siellä 9 suloista nöffinpentua ja niiden kanssa lattialla touhutessa konkreettisesti huomaa, kuinka elämä voittaa. Kuinka nöffinpennut voivatkaan olla niin suloisia  Erityisen ihastuttavia ovat pienet valkoiset tassut ja hännänpäät. Ja se vastustamaton tuhina  Vaikka pennut ovat vasta kolmeviikkoisia ja mustia, näen niissä paljon myös isäänsä. Eilen siinä lattialla istuessani tuli kyllä elävästi mieleen B-pentujen pentuajat. Luulenkin, että Erjan luona tulee vietettyä lähitulevaisuudessa aika lailla aikaa  Yksi aivan ihanan pään omaava värivirheellinen tyttönen on vielä omaa rakastavaa kotia vailla.

Meillä pentusuunnitelmat eivät ole edenneet. Essi pitää pidennettyä juoksunväliä, mikä ei tosin ole mitään uutta. Meidän tyttöset kun saattavat toisinaan jättää jotkut juoksut kokonaan välistäkin, jotta lauma saadaan synkrooniin. Nitalle odottelen myös juoksuja alkavaksi lähiaikoina. Kerron sitten lisää, kunhan kerrottavaa on.

Meillä on ollut viime ajat rauhallista, mutta BE-pentuset ovat pitäneet lippua korkealla. Kauden viimeisissä vepekisoissa Pontus ja Blondi esittivät taas rautaista osaamistaan ja taitaapa Pontuksella olla vuoden vepejunnu-tittelikin jo plakkarissa  Ensimmäisen kisastartin tekivät myös Helmi ja Ida ja kuulostikin, että kisakärpänen puraisi ihan tosissaan! Helmi on B-pentueesta jo neljäs vepessä kisannut koira, mistä olen erityisen ylpeä! Vesipelastushan on nf-koiralle rotutyypillinen laji. Sama kolmikko edusti myös NF-yhdistyksen tokomestaruuskisoissa Tampereella lokakuun alussa ja taas tulokset olivat aivan upeita! Todistetusti nöffistäkin on oikeissa käsissä harrastuskoiraksi

Myös Pekon pentuset Ground Control kennelistä ovat aloittaneet näyttelyuransa pentuluokassa. Seinäjoella tuloksena oli upeasti rop- ja vsp-sijoitukset! Me Pekon kanssa toivotamme pentusille paljon onnea ja menestystä jatkoon  Jos pentujen omistajat lukevat tätä blogia, niin kuvia ja muita kuulumisia kakaroista ottaisimme erittäin mieluusti vastaan.