Joskus vaan kaikki menee putkeen ja silloin nautitaan! Viime viikonlopun saldolla jaksaakin pitkään!

Lauantaina oli nöffien erikoisnäyttely Tampereella. Perjantai-iltana Erja, Aada ja minä pakkasimme autoon neljä koiraa eli Jaden, Carinan, Rauhan ja Pekon ja mielettömän määrän tarpeellista rekvisiittaa ja suuntasimme pakun keulan kohti Tamperetta. Välillä nukahdimme pari tuntia Hirvaskankaalla ja aamulla olimme reippaina pystyttämässä leiriä näyttelykehän reunalle. Tuomarit olivat tällä kertaa Englannista. Kaksi miellyttävää herrasmiestä, joista etenkin urosten tuomari osoittautui näyttelyn edetessä erittäin tiukaksi arvostelussaan. Ennen arvostelun alkua jaettiin viime vuoden menestyneimmille kiertopalkinnot. Blondi (vesipeto II) ja Pontus (vepejunnu I)  saivat kunniakirjat ja Pontus lisäksi huiman kokoisen kiertopokaalin vuodeksi kirjahyllyä komistamaan. Onnittelut vielä molemmille koirakoille!

Koiristamme urakan aloitti Pekon pentu Jade, joka vielä viime viikonloppuna esiintyi pentuluokassa. Ilomme oli suuri, kun Jade-kakara sai eh:n ja varsin lupaavan arvostelun. Nuorten luokassa Carina esiintyi ja liikkui erinomaisen arvoisesti samaten  Rauha avoimessa luokassa. Kumpikaan tytöistä ei kuitenkaan sijoittunut kilpailuluokassa, mutta arvosteluihin olimme Erjan kanssa erittäin tyytyväisiä. Ennen kehään menoa kampailin Rauhaa teltallamme ja huomasin, että neitihän oli aloittanut juoksunsa erkkarin kunniaksi. Ilmankos urokset olivatkin niin kiinnostuneita notkumaan telttamme nurkilla! Juoksuja olenkin osannut jo odotella, koska tarkoitus on yrittää saada Rauha kantavaksi. Rauha kun ei juokse kuin kerran vuodessa, niin toivoa sopii, että tärppää kerrasta! Kuvan ja linkin tulevasta sulhasesta laitoinkin jo pentuja-sivuille. Itse olen ihan myyty. Yoschi on juuri sellainen, jollainen valkomustan newfoundlandinkoirauroksen tulee mielestäni ollakin! 

Mutta takaisin erkkariin. Yhtä aikaa Rauhan kanssa esiintyi toisessa kehässä Dali. Päivi toimi luottohandlerina ja esitti taitavasti Dalin kehässä. Arvioksi tuli eh, mihin tuolta tuomarilta olin tyytyväinen. Dali oli kehässä hieman rauhaton, koska ympärillä leijuivat niin ihanat naltun tuoksut. Pekon poika Onni (Ground Control El Dorado) sai myös eh:n junnuissa. Iltapäivän puolella siirryttiin valioluokkiin. Suureksi yllätyksekseni tuomari sijoitti kovatasoisessa urosten valioluokassa Pekon kolmanneksi! Ja minä kun vielä edellisenä päivänä mietin karvattoman koiran jättämistä kotiin! Sa:n arvoiseksi tuomari katsoi vain kaksi ensimmäistä valiota, joten meidän osaltamme näyttely oli pulkassa. Neljän maissa auto oli vihdoin lastattu, koirat suihkuteltu märiksi ja lämmin kotimatka saattoi alkaa. Näyttelypäivä oli nimittäin todella kuuma, mutta onneksi kotimatkalla sadekuurot viilensivät ilmaa. Kiitokset Tampereen nöffisteille mukavasta erkkarista, ensi kerralla vaan vähän viileämpi ilma, joohan!

Kotona oltiin puolen yön jälkeen. Autosta purettiin vain koirat, koska sama konkkaronkka suuntasi uudelleen sunnuntaiaamuna näyttelyyn. Tällä kertaa onneksi ihan lähelle eli Kemiin. Kemissä sama linja jatkui. Jadelle eh, Carinalle ja Rauhalle erit sa:lla ja Carinalle hienosti myös ensimmäinen pn-sijoitus (pn4) sekä varaserti! Pekko oli lopulta pu3. Urokset voitti uskomattoman hienon näköinen ruotsalainen ruskea uros, joka samalla myös valioitui.

Muutakin viime viikkoon mahtui kuin näytelmiä. Keskiviikkona veimme Sannan kanssa Samun uuteen kotiinsa Tupokselle. Uuteen perheeseen sopeutuminen on aluillaan ja kaikki tuntuu sujuvan hyvin. Ei voi muuta sanoa kuin, että hyvää kannatti odottaa. Parempaa perhettä tuskin olisi voinut löytyä! Itselläni on nyt hyvä ja luottavainen mieli.

Myös Viuhti on löytänyt toivomani näyttelymyönteisen kodin. Viuhtin uusi koti tulee olemaan Oulussa, joten riiwiö jää käytännössä melkein huutoetäisyyden päähän, mistä olen erittäin iloinen. Viuhti on erittäin ehtiväinen ja tekeväinen nuori neiti, josta toivottavasti kehittyy jonain päivänä viisas ja tyyni sekä kaunis rotunsa edustaja. Siihen saakka elämme toivossa kuin täit konsanaan. Btw on erittäin kätevää omistaa ystävä, joka on ammatiltaan sähköasentaja ja joka osaa korjata poikki purrut sähköjohdot. Kukahan meille tulisi tapetoimaan?...

Iloisimman yllätyksen sain kuulla tänä aamuna puhelimessa. Johanna ja Blondi kisasivat viikonloppuna Ruotsissa vesipelastuskilpailuissa. Mitään tietoja tuloksista ei kuitenkaan kuulunut koko viikonloppuna eikä puheluihin ja viesteihin tullut vastausta (kiitos roaming-eston), joten hullun piti jännätä maanantaiaamuun saakka. Mutta ei olisi tarvinnut jännittää. Parivaljakko klaarasi kokeet pienistä kieliongelmista huolimatta mallikkaasti ja kotiin tuomisina oli Ruotsin vepe-serti sekä Ruotsin vepevalion arvo!! Aivan mahtavaa! Suorituksen arvoa nostaa myös se seikka, että yksikään nöffi ei ole aikaisemmin saavuttanut Ruotsin vepe-valion arvoa. Mutta Johanna ja Blondi tekivät sen!

Loppuun vielä kanakevennys. Siis meillä on nyt kaksi uutta kanaa, jotka kotiutuivat eilen illalla. Aikuista ja kuulemma munivaakin, tosin munia ei ole vielä näkynyt. Essin mielestä todella herkullisen näköisiä paisteja. Kukkopojat, joiden tullessaan meille tipuina piti olla kanoja, yrittivät alkuun opettaa arvon rouvat talon tavoille, mutta joutuivat nolona vetäytymään pystö koipien välissä. The Rouva Kana Pilkku oli saapunut! Kukon klopitkin ovat jo tyytyneet muuttuneeseen tilanteeseen ja tänä aamuna toinen kukko makasi valkoisen kanan kyljessä ja suosikkikukkoni Pastori hellästi rouva Pilkun kyljessä. Rauha maassa ja kanatarhassa Rouva Kana Pilkku.