Koirien kanssa elämä ei ole aina ruusuilla tanssimista. Niinkuin meiltä ihmisiltäkin myös koirilta löytyy jos jotakin vaivaa isommasta pienempään. Eivätkä meidän koirat mitenkään tästä poikkea. Nyt vaan tälle tammikuulle on sattunut monenmoista tavallista enemmän.

Pienimpiä vaivoja lienee Blondin pissis ja omia koiria vaivanneet räkäinen yskä ja hilsepunkki. Ei ne mitään mukavia vaivoja ole, mutta onneksi helposti hoidettavissa. Yskän vuoksi on nyt jouduttu pitämään taukoa tokoilustakin, ettei tartuteta muita, sen suhteen kun harkoissa varoaika on kolme viikkoa.

Vähän isompi juttu onkin jo Helmin silmäleikkaus. Helmin toisessa silmässä oleva entropium rupesi haittaamaan sinä määrin, että eläinlääkäri halusi leikata luomen. Nyt paraneminen on jo hyvällä mallilla ja leikkaus näyttäisi onnistuneen hyvin. Lopullinen tulos näkyy, kunhan tikit poistetaan ensi viikolla. Siihen saakka Ida saa käyttää kaiken mielikuvituksensa, jotta pakollisesta 'sairauslomastaan' turhautunut Helmi ei kirjaimellisesti hyppisi seinille

Tämän viikon ikävin uutinen kantautui Raisiosta, kun eräs Ossin pennun omistaja otti yhteyttä ja kertoi pikku Tiukun ongelmista. Tiukulla on diagnosoitu paha lonkkavika ja molemmat lonkat on operoitu. Nyt on meneillään kuntoutus- ja terapiajakso ja tulevaisuus näyttää valoisammalta. Tiuku odottaa jo kovasti ensi kesää ja mökkireissuja meren rannalle.

Mutta ei niin huonoa, etteikö jotain hyvääkin. Essi kävi eilen röntgenkuvattavana ja hyvältä näytti. Eläinlääkärin arvio oli kyynäreet 0 ja lonkat B tai ehkä jopa A. Mutta odotetaan vielä viralliset tulokset Kennelliitosta ennen kuin juhlitaan. Polvet kuvattiin ja palpoitiin samalla, tulos 0/0  Olen todella tyytyväinen tuloksiin, koska hieman pelkäsin syksyisen kolarin aiheuttaneen traumoja. Kotona Essi oli selvästi rauhoituksen jäljiltä krapulainen ja valitteli ja huokaili muutaman tunnin. Hetaa moinen käytös selvästi huolestutti...

Mutta mahtuu tähän elämään muutakin kuin koiria. Eilen käytiin virkistämässä nuoruusmuistoja Eppujen keikalla. Ihan älyttömän mahtava meininki ja väkeä tupa täynnä. Yleisön keski-ikä taisi olla siinä viidenkympin tienoilla , mutta ääntä meistä lähti enemmän kuin Syrjästä mikin kanssa. Nyt on ääni käheänä, mutta hauskaa oli!